Tähän ikään ehtineenä tuntuu kliffalta hokaa ett jengi vielä
tsennaa sut. Viime viikon Slämyssä mä skrivasin skururedusta
Stadissa. Hiffasin ett koko snadin ikänsä stadilaisena budjannut
eksyi mennen tullen. Treffasin keski-ikäisen kundin joka rundas
Stadii skurulla aikaansa tappaakseen. Mun mielen valtas haikee
kateus. Miks mä en sais tsennaa samanlaist vapauden fiilistä.
No, kundin kans kliffat bamlaukset tuli finitoon ku mun piti bytskaa
sporaa. Minnaan vielä kundin lähtörepliikin ”kyll mä sut tsennaan”
Viime vuoden lopulla just ennen jouluu mulle skulas raflanpitäjä
ja pyys keikalle. Kalasatamaan tulevan Isoisän sillan kupeessa
stondas vasta öppnattu Seaside Bar Vaahto.
Eiku skitta ja styrkkari megeen ja menox. Vaahdossa fiiratti
joulubileitä: Jengille bjuudatti paitsi proggista myös skruudattavaa.
Ku mä parkkeerasin itteni inee yks nuori heebo piti Bingoshowta.
Hän tsiigas mua ja alko bamlaa ”sopiiks sulle ett mä vedän tän
skaban ekaks. Sit sä pääset stagelle.” No saletisti se käy mä vastasin
ja rupesin kasaa styrkkarii, mikkii ja nuottitelinettä.
Bingo slyytas ja kundi vinkkas mulle ”sun vuoro, sopiiks ett mä
spiikkaan sut? ” Mikäs siin senku spiikkaat.
Kundi tarttu mikkiin ja spiikkaas ”nyt meille tulee musaa..”
Se lopetti jutun kesken, tsiigas mua ja froogas ”Kuka sä oot?”
Meinasin tukehtuu pullaan jota just skruudasin. Mä sain sanottuu
Kuka mä oon…siis ekan kerran mä jouduin esittelee itteni.
Hmmm..
Tsiigasin yleisöö, nuorta jengii joita saa stikkaa kolme yhteen
nippuun ett ne pääsis mun kanssa samalle ikäviivalle.
Mä sjungasin Cliff Rickhardin biisin Travelling light eli Vaivaton tie
jonka agrikolan sanat synty mun pennast kuuskytluvulla.
Esitin froogiksen kenen englantilaisen biisi. Tarkoituksena stikkaa
finnaajalle Viikkarin bonuskortin. Annoin vihjeeks ett kundi täytti
just 70v. Jengi ei tsennannu…
Sic transit gloria mundi – niin katoo maailman kunnia.
Merkkas muistiin
Lasse Liemola
Lasse Liemola keikalla 13.12.2014 ravintola Kaisaniemessä.