Staijaan köökissä ja tsiigaan fönarista gartsalle. Ei ristin sieluu. Yöllä stikannu vodaa. Ku toi mittariki valistaa kypää celssiusta, ei oo ihme, et tota utuu lykkää ja katulyysii kietoo toi enkelin sädekehä.
Tällai tää snadi alakulo sit ryömii sieluun ja hevi hertta huokaa. Tää fiilis, duunaa muistoo, yhestä Tölikän kundista kerran Elitessä. Ku dallasin ineen tähän artistiraflaan yks syksyilta, hiffasin puoltutun kafrun. Ei suulis skriinannu tän jannun öögissä. Anelin, ethän tykkää dooliig, mut saaks tsittaa sun pöytään. Kundi nyökkäs. Ekaks oli snadist vaikee hiffaa, mitään fiksuu teemaa, tän smooltookin starttaamiseks.
No, vähitellen, yhen piffatun ginitonikin jälkeen, starttas kuulumiset sit vienosti sinkoileen. Minnaan vieläki fittii apatiaa ja elon tuskaa tän kundin feississä, ku se starttas iisinä öpnaan sen nykyeloo. Nyt sit jengi varmalla vähitellen alkaaki jo snaijaa, miks noi tän stoorin ekat rivit tuli skrivattuu.
Tää kundi vaikeroi, et toi brenkku oli viime aikoina, startannu skulaa liianki bulii roolii, sen elossa. Ekaks, toi galsa pohjoisblosis, födas blosaan vaiffin kera. Sit, ku se jannu skraappas muutaman kertsin duunista, grappiksen takii, tuli fudut. Lisää brenkkukausii. Fyrkat finiitto ja vaiffi stikkas kundin himasta. Sit kundi treenas klaaraa sen eloo ja saiki breniputken muutaman kerran handlattuu. Mut sit vaan soronoo, antaa mennä.
Kundi puospiidaten vaikeroi, et Jaska hei, funtsi nyt, on vaik tiistai aamuyö, kloku jotain puol kolme, ei tuu unijukka jelppiin. Tsiigaat tyhjää jääskopee. Väänät hanasta haaleeta vodaa. Heität sen huiviin. Tsiigaat hyyrykämpän fönarista Tölikän torille. Yksinäinen, Kovasen synkeenmusta taksifiude, skujaa alas Runskii. Muuten ihan autioo. Vieno utu kietoo enkelikehää katulyysien ympäri. Voi vittu.
Valista Jaska, ees yks hyvä idis, et miks täällä enää kantsuis kituuu?
Mut silti, kundit hei. Gutaa faijafestii.
Jaakko Koroma
