FILLARISTIEN JA AUTOILIJOIDEN VÄLILLE SOPUA, EI SOTAA!
Stadin kantakaupunki on ahdas niemi, jossa tsörailee entistä enemmän henkilöautoja, dösiä, sporia, erilaisia pakuja, kuorkkeja ja rekkoja. Sekaan ei aina meinaa mahtua ja ruuhkia syntyy. Ruuhkat yleistyvät, koska kantakaupungin vierustoille, Kalasatamaan, Pasilaan ja Jätkäsaareen bygatan runsaasti uutta asutusta ja toimitiloja. Stadi kasvaa ja ongelmat kasvavat.
Kehitys ruokkii myös flaidausta eri liikkumismuotojen välillä. Viime aikoina joidenkin pinna on kiristynyt fillarien ja autojen välisissä suhteissa. Hyvin ikäviäkin ilmiöitä on sattunut.
Stadi on suvaitsevaisten ihmisten Stadi. Siksi täällä pitäisi kyetä liikkumaan sovussa. Vuoropuhelua kaivataan enemmän eri toimijoiden ja eri välineillä liikkuvien kesken. Torailu ei auta pitkälle, meillä on vakavampiakin ongelmia.
Stadin vähän vihertävässä virkamiesjohdossa elää idea parantaa pyöräilijöiden asemaa. Helsinki on ollutkin fillaristien näkökulmasta pikkasen takapajula ja eräät liikennealueet ovat suorastaan hengenvaarallisia. Esikuvana voidaan pitää suuria pyöräilykaupunkeja, Kööpenhaminaa ja Amsterdamia. Mikäs siinä, pyöräily on kiva liikkumismuoto, saasteeton, äänetön ja kuntoa kohottava.
Mutta onko Stadista samanlaiseksi pyöräilykaupungiksi kuin Amsterdamista? On ja ei. Stadissa on paljon nuoria aikuisia, joille saasteeton liikkuminen on itseisarvo. Autoista lähtee saasteita ja ne vaativat tolkuttomasti tilaa.
Mutta entäs tämä meidän ilmasto? Normikausi alkaa olla ohi ja joulua kohden mentäessä yhä harvempi nousee satulaan. Läpi vuoden ajavia hevijuusereita on yhä enemmän, mutta silti heitä ei ole paljon. Voi aiheellisesti kysyä, missä menee järkevyyden raja, jolloin kannattaa rakentaa kymmenillä miljoonilla uusia pyöräväyliä, jotka ovat suuren osan vuotta vajaakäytössä.
Mutta fillaristien aseman parantaminen on hyvä tavoite. Stadi hukkuu autoihin, jos kaikki ajaisivat omilla nelipyöräisillään. Ilmansaasteet ja terveydelle haitalliset hiukkaspäästöt kasvavat. Toimiva joukkoliikenne ja kevyt liikenne on kaupunkilaisten kokonaisedun mukaista.
Fillaristien aseman kohentaminen voidaan aloittaa myös fillaristien omien korvien välistä. Pyöräilykulttuurissa on kovin paljon kehittämisen varaa, sen voi itse huomata kun istuu itse satulassa, kävelee pyörien seassa, tai ajaa autolla. Fillaristien keskuudessakin tuntuu nousevan enemmän aggressioita ja oman aseman ylikorostamista. Trikoo-ohjukset haastavat muut. Samasta vaivasta on ennen kärsitty peltilehmien keskuudessa.
Liikennekulttuuria on yritetty kohentaa monilla autoilijoihin kohdistuvilla ”malttia liikenteeseen –kampanjoilla”. Kohdennusta on syytä tehdä myös pyöräilijöiden keskuuteen, oikea tilannenopeus koskee myös heitä.
Olli Havu
Liikenteen sekakäyttäjä, joka kävelee, ajaa fillarilla, dösällä, metrolla, sporalla ja omalla autolla.
