Joskus, jonain kesisaamuina, ku on onnannu goisaa, viis kuuski timmaa ja tää meitsin spirittiki on glaari ku kristalli, mieleen tsöraa kaikkee nastaa.
Niin nytki, ku tsiigailen landella fönarista ja voi hiffaa, miten blosis starttaa herää ja vastarantsun fedut kylpee suuliksessa. Funtsii vaan, et miten tää inehmon elo joskus, pystyyki skuffaan tota luomuu riemuu, vanhan jäbän herttaan.
Oon kans monta kertaa minnaillu, et nää knekkauksenki kovat prokundit, oiski sit finaalissa, oikeesti vetin herkkii kundeja. Tää yks Rautiasen Pena, Viipurin nyrkkeilijöiden kundeja, finnas monet SM-skabat. Sluuttas nää amatöörimatsit ja riisu paidan veks ja ryhty ammattilaiseks.
Finnas muutaman matsin prookunduna, mut mitään bulii karriäärii, ei kyl kyenny duunaan. Lesasin jostain aviisista, et ku Penalta joku uteli, et skagaaks joskus ennen matsii, niin Pena vaan totes, et ”Onni täällä vaihtelee, Taivaan Isä suojelee.”
Jaakko Koroma
