Lassen perjantaiblogi 19.6.

Ykä, Ritu ja Mä. Tää minnaus liittyy kuuskytluvun alkuun. Mä tein keikkaa oman bändin kans ja rundasin koko tonttii aina ”Hangosta Petsamoon”. Tuli skujattuu noin 100 000 kilsaa/vuosi ja fiudee joutu vaihtaa joka vuos.

Jussina 1961 tai 1962 pyydettii Porin Yyteriin keikalle. Tällä kertaa ilman omaa bändii ku paikalliset halus ite skulaa. Mä lähdin Stadist aamulla ku funtsin ett jussiryysis vois jarrutella baanalla. Redu sujui odotettuu paremmin ja tulin Poriin jo puolen päivän jälkeen. Parkkeerasin Hotelli Juhana Herttuan eteen skruudaamaan ja borkalle.

Eteisessä törmäsin snygiin friiduun ja me moikattii. Jumantsuka, Miss Suomi 1961, Wächterin Ritu stondas siinä! Mulla vippas klabbit aladoobii ja ku selvis, ett Ritu oli kans tuloss Yyteriin illalla mä ehdotin ett tulis megeen skruudaa. Ritu budjas siihen aikaa Naantaliss ja vaikk onki födannu Stadissa nii nåådendaalilaiset omi hänet ”ekaks buliks missiks”. Ritu duunas lentoemohommii missikauden jälkeen kokonaiset 46 vuotta. Suomen ennätys.

Me dallattii Ritun kanss tokaan kerrokseen hotlan raflaan jossa tsittas muutama poka. Nurkkapöydässä fönarin luona hiffasin tutun näköisen kundin. No kukas se siinä. Yrjö Jyrinkoski. Ykä tsennas meidät ja vinkkas samaan pöytään. Me Ritun kans tilattii snadii skruudii ja Ykä keskitty nesteisiin. Juttuu riitti ku lyssnattii Ykän runosuonta joka pulppus samaan tahtiin ku kossukola kurkust alas.

Ite minnasin Ykän skoleaijoilta hän tuli meille kuuskytluvun skolekundeille ja friiduille tutuks ku kiersi Pitämäs runoesiintymisii. ”Nous hauki puuhun laulamaan” bamlas Ykä ääni väristen. Hän duunas aikoinaan yli kolkyt kirjallist äänilevyy. Tuttu ääni radiossa.

Siinä aikaa ja iltapäivää tsitatessa mun tarvi poistuu ”puhelimeen” ja ku tulin takas kymmenen minsan kuluttuu Ritu ehdotti ett lähettäis kiekkapaikalle Yyteriin. Hän liftas mun kyytiin. En pannu hanttiin.

Fiudessa Ritu bamlas mulle ku hän jäi yksin tsittaa runoilijan kans. – ”arvaa mitä Ykä sano ku sä olit poissa?”

  • ”mistä mä voisin arvaa?”
  • ”Yrjö tarttu mua handusta, tsiigas ögaan ja bamlas: me olemme molemmat rakastuneet samaan henkilöön”

Runokundi skulas mulle myöhemmin muutamii kertoi, mutt mä tein klaariks ett mun family, duunit ja keikat vie mun koko ajan ja kapasiteetin. Mä levytin viel siihen aikaan mm. Cliff Richardin biisejä.

Mä kerroin tän tapahtuman Paavo Noposelle, joka griinas nii ett öögat stikkas vodaa. Paavo tsennattii hyvänä Yrjö Jyrinkosken imitaattorina ja hän mieluusti kerto tätä stoorii myöhemmin ja lausu kohtalokkaat sanat teatraalisesti Ykämäisellä matalalla bassolla: ”me olemme molemmat rakastuneet samaan henkilöön”….

Tää jussiminnaus on fakta

Lasse Liemola

 

 

 

 

 

Kategoria(t): Arkisto, Blogi Lasse Liemola. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *