On nasta lesaa ja tsiigaa telkusta, ku nää puoluepomot, treenaa pamlaa, tuskanen fiilari niitten feississä, et duunaaks ne tota jusstohöylä juitsuu, vai föraaks ne jengin saavutettuja etuja, ku jengi skruudaa enemmän ku tseenaa.
Funtsin vaan, et on ku hela himalandia ois brakaamassa, ku nää pomsat ei studaa valistaa, et tarttis steppaa pari askelta takas, ku ei tää elontaso ookkaan sitä, mitä meitsiki kyl on kafrujen kera, snadisti aina ihmetelly ja epäillykki.
Funtsigaa nyt, et jos ponkastaiski vaik viiskytluvun finaaliin tai kuuskytluvun starttiin. Ei ollu himahoidon tukee, skidilisät tuli parin kolmen kuun välein. Ei saanu skloddit mopoo, fillariiki joutu spaaraan ja tsögaa vaik jätepapruu, sen slumppaamiseks. Faijat duunas hätäapuduuneja, ku toi työttömyysjelppi ei riittäny muuhun, ku et oli sentään safkaa himassa.
Silti, ainaski meitsille, tää siissoni oli vetin häpii eloo. Kekattiin kafrujen kera kaikkee kliffaa. Sporttii ja lesattiin kundien seikkailubökkereitä. Niin ku ei löytyny himasta telkkuu eikä ees telefoonii. Staijattiin kesikset landella ja oli taas nastaa tulla Stadiin, ku skole starttas syksyllä. Minnaan, et ei meillä himassa tai naapurit nonarina vaikeroinu, et vetti ku on elo dorkaa.
Et vetäkää vaan miten bulii Edaminslaissii jänäätte, ainaskaan meitsin sukupolvi ei ala nirhaan ranteita.
Jaakko Koroma

