MARKKINATALOUS ON RIKKI
Vaalien alla ilma on sakeana fraaseja ja keskustelun avauksia. Tosiasia on, että ongelmiin ei tule ratkaisua ellei markkinakoneisto toimi. Talouden demokratia ja käyttövoima ovat kuluttajan kukkarossa. Kun peli on selkeää, jokainen voi tehdä arvosijoituksia omaksi ja läheistensä hyväksi. Finlandia vodkan brändi antaa prosenttinsa Amerikkaan, Katri-Helenan levyn tekijänoikeudet pumppaavat tuotot ulkomaille, suomalainen Sisu raivaa peltoja muiden maiden viljavuuksille jne.
Professori Kimmo Alajoutsijärvi sanoo Talouselämä-lehdessä suorat sanat; ”Me kauppatieteilijät melkein romautimme maailmantalouden”. Loistava avaus, ei siksi että saadaan syyllisiä, vaan siksi, että joku uskaltaa ottaa vastuuta. Vallan vastatili on aina oltava vastuu! Suomelta puuttuu talouden puolustusvoimat. Käytämme hypoteettiseen sotaan 2.6 miljardia vuodessa. Sen torjumisessa, että joku syö työmme tuottavuuden ja määrää markkinoistamme, luotamme ”ystäväkansoihin”.
Jos luovan talouden työpaikkoihin, eli työn rahoittamiseen ohjataan 2.6 miljardia, kestävyys- ja kauppatasevaje saadaan hallintaan, kunhan resursointi tehdään kotimaiselle sisältöteollisuudelle. Korvataan tuontia kotimaisella osaamisella. Se ei ole yritystukea, eikä kilpailun vääristymistä, vaan työvoimahallinnon resurssien uutta suuntaamista. Lainarahoituksena investointi on lisäksi kertaluontoinen.
Luova talous on maailman kasvuveturi. Brändeillä ja tekijänoikeuksilla hallitaan maailmankaupan kehitystä. Ne syntyvät työllä ja yksilöiden ideoilla, ei ikinä yritysten eväillä. Kuka pystyy palkkaamaan parhaat IPR –osaajat, saa markkinakasvun vallan. Politiikka ei ole rikki, vaan sitä ei ole. Se on maalannut itsensä nurkkaan, sillä monikansalliset lobbausorganisaatiot ovat niin tehokkaita, etteivät ne jätä kansanvallalle elintilaa. Siksi kotimaisen PK -yrityksen näkökulma tulee huomioida vahvuutena taloustalkoissa.
Erkki Puumalainen
