Mä olin tehnyt vilt mainospeakeja Vizor Oy:lle ja tein samaan aikaan myyntikeikkaa Nokialle. Joo, en myyny kännyköitä, vaan skitupaprua suoraan rekoista kauppojen edessä ja samaan aikaan Leverin pesuaineita ja muuta.
Ne oli aika raskaita päiviä, mut gillaa tuli kivasti. No, yks päivä kun olin muistaakseni Haukilahdessa jonkun K-marketin eessä niitä blisaamassa, ni kauppias tuli sanoo, et pitäis skulata himaan. Mä menin ja emäntä sano, et illalla pitäis käydä Vizorilla moikkaamassa Jaakko Visuria. Mä menin ja jouduin metkaan haastatteluun, jos bamlattiin välillä suomea ja välillä sitä pakollista. Se kesti sellaset 20 minsaa, jonka jälkeen mulle kerrottiin, et Kolmostelevisio aikoo muuttaa kuulutustoimintaansa.
Aikasemmin siel oli ollu sellasii illan isäntii ja emäntii, mut nyt ne halus alkaa vetää kuulutukset pelkillä äänillä ja plansseilla ja viel sillee, et käytetään salanimiä, niinku esimerkiks Radio Cityssa, stailiin Claude Kopteri, General Njassa ja mitä niitä olikaan. Mun firmalle tarjottiin koko show. Siis sillee, et mä vastaan koko tuotannosta, palkkaan muut kuuluttajat ja hoidan hela baletin. Seuraavana päivänä ois eka lähetys….ja niin oli.
Mun salanmeks tuli Ripa Ruutu.
Tein ekan illan tasan kylmiltään. Tai toki mä sain ohjematiedot ja lähetyspäiväkirjan, eli näin, paljon missäkin ohjelmavälissä oli aikaa bamlata. Kolmosella oli jotkut bulit bailut silloin ja välillä tuli suoraa sieltäkin niin, et piti ”haastatella” tai oikeestaan heittää kommentteja niille bailaajille siellä Fenniassa, vai missä ne olikaan. Euroviisuguru Heikki Seppälä, kaimansa Lehmusto…ne siel äänessä oli. Kaikki osas ammattilaisina ottaa heitoista kii ja ilta meni hiton hienosti.
Mä otin heti alusta sellasen uuden, relan asenteen ja bamlasin kuin ihminen ihmiselle, en niinkuin satutäti tai setä jäykkänä kameran takana, mitä ne aiemmat kuulutuszydeemit oli ollu. Funtsin, et syteen tai saveen… Se meni sit kybällä läpi – menee vieläkin noilla kanavilla ja oon glaidu siitä, et oon saanu luotua uutta suomalaiseen mediakulttuuriin. Sitä ei multa kukaan vie veks.
Mut hei – rahahanat aukes!
Ohjelmapäivystys sai ennätysmäärän soittoja. Musta digattiin. Mä en ees kehtaa sanoo, paljon siitä mulle maksettiin, mut redisti. Me ei siis saatu olla julkisuudessa omilla nimillä. Niistä muista – jotka palkkasin – tuli mm. Kaisa Kanava, Ilta Ilona, Kullervo Kanava… En mä ees muista enää. Osalle piti antaa fudut, kun ne viikon duunia tehtyään staijas jossain lööpissä feissillään ja nimellään ”staroina”.
No Kolmonen makso hitosti ja sit tietysti oma ääni alko mennä paremmin kaupaks mainoksissa ja viel hiton paljon stydimpään hintaan. En saa tänäänkään mainosspeakista yhtä paljon gillaa kuin silloin.
Tein duunia ihan kreisinä – ahne kun olin. 24/7 oli kolmisen vuotta työtahti. Piti ostaa rivitalot, Espanjan kämpät, liisata gliffa bilika ja viimesen päälle kalusteet, stereot ja sillee… Tai en mä niinkään ois halunnu, mut ulkoiset paineet oli ”kovat”.
Vuoteen 1991 mä jaksoin. Sit paloin loppuun. Ei silloin mistään burnoutista bamlattu, mut kun nyt jälkeenpäin tsiigaa, sehän mulle tapahtu. Mä en osannu slaaffaa ku pari tuntii yössä ja sit mä rupesin dilkkaa niit mun kuulutusvuoroja pitkissä pätkissä muille, kun jäihän joka timmasta mulle 2/3 ja lähdin Kanarialle, kämpälle, jonka olin tsöbannu kimppaan appivanhempien kanssa. Kun sellanenkin muka piti olla. Mä tartuin kuppiin, mun avioliitto brakas ja kaikki fyffet jotka firmaan tuli rupes olee ”Mun Rahoja”. Vuosi meni viel lujaa. Kiersin Eurooppaa ja silleen. Duunarit teki hommia ja tienasin viel ihan hyvin. Tuli uus suhde joka pisti knuburan sekasin, mut brakaili jo alussa…
Sit marraskuussa 1992 mulle ilmoitettiin, et Kolmosella tulee uus kuulutuskuvio. Sinne tulee kuuluttajat feissillä: Minna Kuukka, Ismo Jokinen ja mitä kaikkia niitä olikaan. Mulla ei ollut irtisanomisaikaa. Homma vaihtu vuoden vaihteessa ja mun tulot tipahti 45.000:lla markalla kuussa.
Kuin seinään… Hitto et olin maassa.
Joo – mä lupasin kertoo niistä bileistä Rohden ja Carl Perkinsin kanssa, mut tässäkin tuli jo vuodatettuu sen verran, et later…. Eli jatkoo seuraa…
Tomi Suni
