Ku meitsi starttas tähän duunieloon Usarissa 1959, niin mitään safkisbaarii ei ollu. Niinku aiemmin skrivasin, niin puolen timman safkis vietettiin latomossa. Oli omat skruudattavat. Mun mutsi, joka oli Elannon lihahandelissa hommissa, duunas mulle meggeen yleensä puolikkaan ranskiksen. Se halkas tän leivän ja sit lykkäs parin sentin paksuset lauantaitsieguran siivut sinne väliin. Sit tähän meitsin kattaukseen kuulu litran flindda mölkkistä.
Kundit kyl usein kuolas vieressä näitä meitsin eväitä. No, ku alko toi paino meitsillä lyftaan, tän safkastailin kera, niin dilkkasin kundeille kans osan mutsin duunaamista eväistä.
Mantskun puolella staijas yks suosittu safkarafla, Mikado. Sit myöhemmin tää rafla tsennattiin paremminki seksimestana. Slobomimmit varsinki suosi tän mestan kundiantia.
Tän Minkan keittiöön pysty Usarin sisäpitskun kautta kletraan ineen. Varsinki me oppipojat suosittiin tän köökin antimia. Niinku jengi varmalla tsennaa, näitten huippu safkaraflojen keittiöt, ei aina oo mitään ööganiloja tsiigaa. Kattilaa ja keppoa sikinsokin. Ylikiehuvaa soossia ympäri mestaa. Vanhat tädit hikisinä riehu, et jengi raflan salissa ei joutunu venaa niitten annoksii liian pitkään.
Yks nuori oppikundi, Luigi, oli Eikan pumpun jenggiläisiä. Se oli eka kundi, jonka mä tsennasin, joka oli kuuskytluvun alussa kasvattanu fledun, joka liehu hartioille. Minnaan, ku nää keittäjätädit tän hiffas, ne aneli Luigilta, et ne sais snadisti paijaa sen fleduu. No, sillai me muut sit kyl hokattiin, et tän tanttojen lemmikin lautasella, sit staijas aina asteen verran kliffempi satsi pöperöö, ku meillä muilla.
Sit kyl monta kertaa kans hiffattiin, ku Usarin sen aikanen päädirika treenas dallaa tän pitskun kautta, seinii pidellen, takas sen duunihuoneeseen. Se ku vietti joka päivä muutaman timman Mikadon salin hämyisässä nurkkapöydässä.
Jaakko Koroma
