Hyvä kun pääministeri leikkaa viimein leikkaukset talouden elvytyksen keinovalikoimista. Pelkään kuitenkin, että levoton lukujen ilmoille heittely aiheuttaa vaan lisää levottomuutta. Toistaiseksi yksikään poliitikko ei ole lisännyt vaalityöhönsä tuotantotalouden välttämätöntä rakennemuutosta. Ei riitä selitykseksi, että aineeton talous on vaikeaa hahmottaa.
Kulttuuri- ja luovat alat kasvoivat taantumasta huolimatta synnyttäen EU-alueelle 535.9 miljardin euron liikevaihdon. Ne loivat 7.1 milj. työpaikkaa, eli enemmän kuin metalli-, terästeollisuus ja tietoliikenneala yhteensä. Luovat alat tukeutuivat vahvasti paikalliseen työvoimaan. Konsultiksemme palkattu Anders Borg yllättyi kilpailukykymme jyrkästä heikkenemisestä, sillä ruotsalaisille brändi- ja tekijänoikeusbisnes kulkee jo äidinmaidossa. Suomi on pohjoismaisessa työllisyysprosenttivertailussa kaukana muista ja talouskasvussa kolmanneksi viimeinen Euroopassa.
Maailman tuotantotalous pohjaa jo kahden kolmasosan osalla aineettomaan investointiin, kun tilanne vielä sotakorvausaikaan oli päinvastoin. Silti yhä työ- ja elinkeinoministeriölle uskotut budjettivarat sulavat savupiipputeollisuudessa ja työttömyyskorvauksissa. Kalliisti koulutettu diginatiivisukupolvi ja muu luovan alan työvoima lojuu työttöminä, kun jälkeenjäänyt elinkeinoministeriö ei halua rahoittaa luovan alan työpaikkoja ja elinkeinoa. Sen koneistot eivät ymmärrä 100 %:sti työstä syntyvää aineetonta omaisuutta investointina, vaikka sillä tehdään maailmassa jo tuhansien prosenttien sijoitetun pääoman tuottavuuksia.
Luova ala on täysin luontokuormatonta, eli sen tulisi kirjautua jokaisen puolueen ohjelmaan.
Moni poliitikko siunailee tuleville sukupolville perintönä jäävää hiilijalanjälkeä ja valtiovelkaa. Olisiko hyvä laskea mikä taakka se on, jos jätämme jälkeemme banaanivaltion ja lahjoitamme henkisen pääomamme sekä sen tuottavuuden ulkomaisille yhtiöille.
Erkki Puumalainen
