Tää snadisti surullinen stoori on tullu väännettyy jotain neljä vuotta sitten.
Mun skidiajan pultsarit delas sukupuuttoon joskus seiskytluvun finaalissa. Nää luomupultsarit tsögas vaan rauhaa ja ees snadii ihmisarvoo niitten eloon. Saada elää omalla staililla sivussa parempiosasista. Ne duunas omat koijat lähigutseihin. Tähän niitten elon filosofiaan kuulu jelppii kafruja jos joku tartti safgaa tai tukee muuten vaan. Ei jätetty frendii talvigalsalla snögeen lojuun.
Tää meidän elintason lyftaus synnytti uuden sukupolven jolle toi brenkku ja tabut toi fittii röyhkeyttä niitten elonstailiin. Ne pääsi budjaan lämpösiin yömajoihin ja niiden gledjuhuoltoki skulas. Ne oppi kääntään ja fudiin mummoja gartsalla ja näpisteleen handelista röökii ja keskarii.
Sit toi uus sossusysteemiki duunas botnee sille, et duuninteko ei enää skulannu mitään roolii niitten kundien elossa. Niitten oli iisi kehrää fyrkkaa sossusta. Ei niitä enää tunnistanu aidoiks spurguiks. Ne oli pikkurofeja ja raukkiksii joilla oli minkin moraali ja satiaisen sielu.
Ku taas nää elämäntapa puliukot. Ei niitten stailiin kuulunu mikään väkivalta. Ei ne uhkaillu ikinä vetää sua dajuun jollet stikannu niille parii huggee. Niitten gledjut döfas spyttikselle ja skeidalle ja stroolille. Ei ollu veskii sgutsissa eikä suihkuu. Ne taiski potee kaikkee fittii flunssaa ja glesaa kipuu jatkuvasti.
Ei myöskään dösakuskit ottanu niitä useinkaan kyytiin tän niitten hygienianki takii. Pommillahan ne ois kuiteski treenannu tsöraa. Siks ne viihtyki eniten niitten saman sosiaalisen luokan jengissä. Jotku niistä kävi pummaamassa tai dyykkaamassa safkaa handeleiden roskiksista koko jengin skruudattavaks. Joskus niitten meggessä staijas muutama tätiressukkaki.
Pultsariks kutsuttiin yleensä kundeja, jotka dokas tota Pulituuria eli mööpelilakkaa. Ne duunas tähän lakkaflindaan ekaks suolaa. Sit ne vatkas sitä flindaa. Vähitellen se lakka sit tiivisty ihme ruskeeks glöntiks tän flindan botnelle ja tää spitta jäi sit divattavaks. Sit toinen jippo oli talvella ku oli kova frysis, niin ku tätä pulituurii juoksutti hitaasti rautakankee pitkin astiaan, niin se lakka jääty tähän galsaan kankeen ja se divattava spitta liru tähän kippoon.
Sit nää tippaukot suosi apteekikamaa. Varsinki tää Valeriaana oli huippusuosittuu. Sit oli tietysti nää extriimi pultsarit, ku dokas raakana bilikan fönarin tvettausnestettä. Niillä ressukoilla tää valkonen tseba tuli sit myöhemmin kafruks ja oppaaks, ku niitten öögan botnet meni ruvelle.
Mun frendipiirissä viiskytluvun lopussa toi Astma-yskänsiirappi ja tinnerin imppaus oli fitti dorga ilmiö. Mut seki kausi pian sit ”onneks” vaihtu näillä kundeilla Alkon snadisti terveempään kamaan.
Ei ollu elo iisii näillä kundeilla.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
