Ainaski meillä staijas himassa muovinen feikkijoulupuu. Ja mä oon funtsinu, et aika monella parilla jotka budjaa kahestaan ku skloddit on jo häippässy on päätynyt samaan.
Ootteks konsa ees snadisti funtsinu tätä eloo niinku tän puun kannalta. Ainaski meillä tää joulupuu joutu goisaan koko vuoden pahvilodjussa meidän hösen klitsussa. Ja sit vasta jouluna se roudataan ylös himaan. Se väsätään juhlakondikseen. Stikataan oksille kultahilettä ja myrhamii ja se saa flagganauhan yllensä. Sit vielä kynttilät oksille ja lopuks tsäärnan latvaan. Tällai se sit staijaa niinku tän joulun symbolina ja kunkkuna. Joskus skloddit joraa sen ympärillä ja sjungaa jotain joulupiisii öögat loistaen, ”kun joulu joulu, on meillä.”
No sit heti ku tää festi on taas förpii, niin siltä plokataan kaikki nää mitskut ja muu tinggeli veke. Duunataan ressu takas tähän fittiin lodjuun ja roudataan mörkkiin klitsuun venaan seuraavaa jouluu.
Onks kuiteski niin, et vanhemmiten tulee tää varsinki kundien spiritti skäfästi hempeeks ja starttaa toi polla pehmeneen. Ainaski ku meitsi aamusin tsiigaa speegeliin niin jehna. Nyt ei kukaan sit skriinaa mut joskus nelisen vuotta sitte vaiffin kera duunattiin diilii, et tää glesan galsa kohtelu tän fedun kohdalla onki nyt tullu finaaliin.
Ei joutunu joulupuu enää kituun galsaan ja mörkkiin klitsuun, vaan mä roudasin sen meidän landelle. Ja sit keväällä mä stikkasin sen stondaan toisten snadien kuusien kafruks meitsin pitskugutsiin.
Mä oon ihan saletti, et sen elo on nyt helvetin bulisti auvompaa. Se saa siellä fiilistellä ku suulis starttaa kesäaamulla skriinaan. Sit joku aikasta masii tsögaan startannu fogeli voi vaikka tsittais sen oksille. Lämmin, nasta kesäsade viilentää ja hiplaa sen vapaata sieluu. Ja musta kyl tuntuu, et sen fedukafrut joskus blinkkaa snadisti öögaa toisilleen, ku ne tsiigaa sen raisuu riemuu.
Teksti: Jaakko Koroma
