Kolmikko – mutsi, fatsi ja kundi – poistui pyhäaamuna reput selissään Comedias-kadun kämpästä. Stadin duunarit putsasivat harjoilla ja vodalla kartsoja eilisten bileiden jämiltä ja jätteiltä. Aamun sarastukseen asti raikunut nuorison bailaamisen möyke kaikui yhä kajuutassani.
Dallatessamme hissukseen kohti Plaza de La Mercediä hiffasin Alamos-kadulle kurvaavan valkoisen pirssin. Heilutin handuani. Taksi pysähtyi lennosta. Hilauduimme kamoinemme sen sisään Kuski suhasi meidät Malagan dösästeissille. Pummasimme seňoralta käyntikortin voidaksemme buukata häneltä myöhemmin kyydin lentsikkakentälle.
Slumppsimme meno-paluulibarit Alsan automaatista, koska steissin libarikiskat olivat bosessa. Onneksi yksi virkailijamimmi tuli jeesaamaan meitä. Menimme venttaamaan dösää kahvilan terassille. Sieltä näkyi hyvin dösämme lähtölaiturille. Puolen timman päästä joukkokuljetin saapui laituriin. Vedimme koronamaskit nassuihimme.
Dösä sleppasi suorinta reittiä Malagan satamaan. Vehje stoppasi Puerton pysäkillä ja ahmaisi sisäänsä ison joukon paikallisia ja ulkomaisia reissaajia. Joidenkin kännykkälibarit eivät skulanneet. Kuskille pystyi kuitenkin bungaamaan matkansa fyrkalla. Me tsittasimme Arskan kanssa vierekkäin, seurasimme tapahtumia.
Fulsa dösä ohitti Larioksen kauppakadun. Välimeri välkkyi sinisenä oikealla satamassa. Bussi kääntyi Plaza de La Marinan risteyksessä oikealle ja sukelsi Paseo de Los Curason plataanikatoksen alle. Se ohitti härkätaisteluareenan ja Castillo de Gibralfaron. Bussi kiiti rantsutietä kohti itää. Pitkällä Playa de la Malaguetan biitsillä loikoili suuliksen ottajia. Muutama metskaaja sinkosi pitkävapaisilla virveleillä botneonkiaan kauas jonkkaan. Kauempana, melko tyynellä skönellä seilasi muutama snadi fisustusbotski ja pari purkkaria. Arska tsiigaili skönelle ja ehdotti minulle fisuun menoa. Olimme testanneet jigaamista viime keväänä saman rantsun aallonmurtajalla kehnoin tuloksin.
Reissu jatkui Välimeren rantabaanalla. Vasemmalla kohosi vuoria. Dösä kääntyi moottoritielle. Kuski väänsi hanaa auki. Vuorten rinteillä jökötti muutamia ryppäitä valkoisiksi kalkittuja, maurilaistyyppisiä byggiä ja lomaosakeklubeja sekä yksittäisiä landelaisten taloja. Niiden ympärillä oli kuivaa pöpelikköä. Vuorten pengerretyillä rinteillä kasvoi hedelmäpuita, pinjoja ja oliivilehtoja. Myöhemmin fönärissä levittäytyi laaja valkoinen Mar de Plastico. Sen muovipinnan alla tuotetaan handelleissa tuttuja vihanneksia.
Noin timman kestäneen tsöräämisen jälkeen dösä pysähtyi snadiin Torre del Marin rantsustadiin. Kaupunki uimarantoineen on espanjalaisten suosima lomakohde. Pienellä steissillä osa jengistä jäi pois ja uusia tuli tilalle. Dösä palasi moottoritielle. Saavuimme puolen tunnin päästä määränpäähämme sakemannien suosimaan Costa Torroxeen.
Lapsuuden ja nuoruuden hyvä frendini Jylisevä Ukkonen oli fiudensa kanssa meitä vastassa dösäasemalla. Olen tsennannut vuodesta 1961. Minä bunkkasin Pengiksellä ja Jorkka Hämiksellä. Hengailtiin ensin pari luokkaa Bärtsin kansaskolessa. Käytiin brotaamassa Helsingin painimiehissä urtsilla. Sitten luumuiltiin keskiskolessaTossussa Torkkelinmäellä. Kummatkin lempattiin lukiosta keskiarvon vuoksi. Tiemme erosivat. Jore luki itsensä iltaskolessa stuiduksi. Hän valmistui myöhemmin Sveduissa filosofian kandiksi. Muutti myöhemmin duuniin Malmöön. Törmäsin Joreen vasta melkein 40 vuoden jälkeen yhdessä Hagiksen kuppilassa. Tunnistin starban jylisevän naurun. Olemme treffanneet toisemme tällä vuosituhannella jo neljä kertaa. Olemme pitäneet yhteyttä netin kautta.
Piipahdettuamme Torroxen pitkällä biitsilla kusella ja huurteisella Arska meni tsittaamaan Joren avobilikan pelkääjän mestalle. Minä ja avovaimoni survouduimme fiuden takapenkille.
Jore oli hypännyt Nerjan dösästä täällä neljä vuotta sitten ihan sattumalta tsiigailemaan mestoja. Nykyisin hän bunkkasi puoli vuotta täällä Pueblossa ja loput puoli vuotta Malmössä. Jylisevä Ukkonen starttasi ja suuntasi koslansa nokan kohti sierraa.
Teksti ja kuvat :Matti Laitinen
vanhukainen, omaishoitaja ja rauhanmies
Malaga 8.11.2022 (tarina jatkuu…)