Olen perheeni kanssa nuuhkimassa
kartsojen käryjä ja ilmaa Malagassa.
Suulis paistaa, sköne lainehtii.
Sotadorkuus ei ulotu tänne asti.
Plaza de la Merced on armollinen.
Radikaalitaiteilija Picasson pronssipystin
viekussa tsitataan, otetaan fotoja.
En kaipaa aitoja rajalle, vaan kyyhkysiä.
Bunkkaamme Calle Comidasilla.
Yöllä bilehtijöiden äänet seilaavat
fönärien lävitse makkareihimme.
Iloa, suruja ja onnea yhtenä klimppinä.
Ei sotaa, kidutusta ja tappamista.
Makkarissamme hengailee valkoinen fillari.
Filetso ei ole matkalla minnekään.
Se stondaa vain unelmissaan fönärin alla.
Miksi vitussa emme tajua lopettaa ajoissa?
Olen kuunnellut Arskan kanssa koko illan bluesia.
Arskaa goisaa jo kuittina bunkassaan.
Funtsaan niitä faijoja, joiden kundit delaavat sodissa.
Mikään isänmaallisuus ei voi murtaa sitä murhetta.
Menemme huomenna flamenco-konserttiin.
Dokaan paukun asturialaista anisbrenkkua.
En ole menettänyt uskoani aamun kauneuteen.
Rauhaa ei tarvitse toivoa, rauhassa voi elää.
Safkasimme tänään kolmisin äyriäispastaa.
Venttaamme rakkaan tyttäremme
saapumista lähiaikoina Malagaan.
Teksti ja kuva :Matti Laitinen
vanhukainen, omaishoitaja ja rauhanmies
Malaga 18.10.2022
Your point of view caught my eye and was very interesting. Thanks. I have a question for you.