Stoge kiitää, kolisee, svengailee
rautabaanaa pitkin pohjoiseen.
Katonrajasta omasta piuhasta
kännyköitä ladataan.
Jengi seurustelee, goisaa,
näppäilee läppäreitään.
Arska piirtää stogeja, dösiä
ja botskeja ruutuvihkoon.
Landemaisemaa, skuttaa, hakkuita,
soita, jokia, monta snadia stadia.
Pellolla kurkiparvi nokkii evästä,
venttaa lentolupaa etelään.
Raflavaunu kailottaa aukiolostaan.
Toivottaa hyvää matkaa, päivää, elämää.
Onnea perheelle, ystäville, sukulaisille.
Lohduttaa, kehottaa arjesta nauttimaan.
Stoge kiitää, Oulu lähestyy.
Me tsiigaamme fönäristä skuttaa.
Ruska alkaa koivuja kellastaa.
Varikset flygaa, mellastaa.
Reissu on edistynyt puoliväliin.
Eväät on jo melkein safkattu.
Oulun steissillä osasto tyhjenee.
Stadin kundit reilaavat pohjoiseen.
Perseen penkillä puutuessa voi dallata
alakertaan kuselle, tsufelle tai bisselle.
Kondari skannaa nyyien naamojen libareita.
Stoge kiitää etelästä kauas pohjoiseen.
Stoge stoppaa kahdeksan timman jälkeen
jänkien, kairojen, jokien, ruotokuusien,
vaarojen ja tunturien landen päästeissille.
Hilaudumme vastassa olevan frendin luokse.
Korkalovaarassa Unskilla on meitä varten
venttaamassa iso padallinen poronkäristystä.
Matti Laitinen
vanhukainen, omaishoitaja ja rauhanmies
3.9.2022
Teksti ja kuva: Matti Laitinen
