HÄKISSÄ

Laskeuduimme Arskan kanssa perätysten sähkäreillä kauppakeskuksen alle Narodni Trisan metrosteissille. Muistutin kundia: Nosta jalkaa. Valkkasimme stogelaiturilta Cherny Mostiin suhaavan puolen. Ilmavirta kertoi keltaisen linjan stogen olevan tulossa. Se työntyi tunnelista kuin sokea kaljurotta. Riensmme ineen vikaan vaunuun. Meille löytyi tyhjä pleisi. Dörtsit paukahtivat boseen. Trippi alkoi.
Jäimme pois Florencessa. Lähistöllä yläpuolellamme sijaitsi Prahan päädösästeissi. Meidän piti vekslata metrolinjaa. Kuikuilin punaisen linjan opastetauluja. Hissi oli tietenkin jossain jemmassa. Portaat ylös. Ihmiset vaelsivat käytävillä gnu-lauman tavoin. Onneksi kummankin sekä faijan että kundin klabbit olivat vielä kondiksessa. Opasteita seuraamalla löysimme perille oikealle laitsikalle.
Punaisen linja metro oli melko fulsa. Osa jengistä torkkui penkillään kuin lajitoverimme orangit. Mutsi tarjoi poikaselleen nisää. Jäimme stondaamaan lähelle dörtsiä, koska meidän piti slepata vain pari pysäkkiä. Sähkönäyttö katossa kertoi punaisin kirjaimin seuraavan steissin nimen. Poistuimme vehkeestä Holesovicen stogesteissin pysäkillä. Dösät lähtivät byggan vasemmalta puolelta.
Perheemme – mutsi, fatsi ja kaksi skidiä – reilasivat Holesovicen läpiajostogesteissiltä muutaman kerran 90-luvn puolivälissä Slovakiaa ja Unkaria rundaamaan sekä palasivat sieltä Berliiniin kautta Stokikseen tai Puolan läpi Baltiaan. Parit lastenkärryt, vaipat ja skidien safkapurkit olivat messissä. Arska tykkäsi snadina tsiigata yöstogessa ohikiitäviä maisemia, kuunnella raiteiden kalketta ja puhkua kuin höyryveturi. Yöjunista kertyi reissuilla kosolti goisauskilsoja.
Metrosteissin parkkiksella oli useita dösäpysäkkejä. Ulkona ripeksi vodaa. Yhden pysäkin katoksen alla holesoviceläinen sekakäyttäjäjengi hillui jurrissa sateelta suojassa. Gimmat ja kundit dokasivat ja napsivat nappeja kimpassa yhtenä kädellisenä nisäkäsperheenä. He eivät häirinneet meitä, emmekä me heitä. Yleensä tällaisia rikkinäisiä ihmisiä, nimitetään täysiksi apinoinoiksi.
Tyhjä dösä 112 rullasi lähtöruutuun. Me painuimme rohkeasti sisään. Meillä oli timman leimatut libarit fikassa. Kuski avasi hanaa. Haitari lähti vyörymään kuten sarvikuono Argentinskajan assua pitkin kohti Vlatavaa. Dösä ylitti joen Barikadnikan siltaa pitkin. Rantsussa kuski veivasi rattia vasemmalle Povitavskalle. Kuljetin suuntasi lyttykärsänsä kohti Trojaa. Ulkona satoi rankemmin. Ketään ei hutskannut poistua bussista. Joenpenkalta nousevissa korkeissa rinteissä kasvoi vinkkurypäleitä.
Jäimme päättärillä Prahan Zoologicka Zahradalla pois kyydistä. Vanhukaisen ja vammaisen kundin yhteislibari rehevään eläintarhaan bungasi kuusi euroa. Lähdimme Arskan kanssa handu handussa dallaamaan elukoiden häkkivaltakuntaan. Mesta pursusi harvinaisia maa-, ilma- ja vesiotuksia ympäri maailmaa. Vitriinien sisällä pötkötti mm. anakondia, Kuuban booia, Komodon varaaneja ja jättiläiskilpikonnia. Altaissa tsimmasi Amazonin fisuja ja kömpi jättisalamanteri. Omassa tilavassa läpinäkyvässä sellissään asusteli kokonainen gorillaperhekunta. Vastaan tuli kissapetoja, sorkkaeläimiä, monenlaisia fogeleita kuten sarvinokka jopa norsu.
Me ihmisaikuiset viemme mielellämme itsemme ja lapsemme tsiigaamaan vangittuina eläviä eläinaikuisia ja niiden eläinlapsia. Arska ja minä kohtasimme Prahan eläintarhassa kolme pikkukundia, jotka kelasivat baanoilla pyörätuoleillaan. Lisäksi kaksi paikallista down-nuorukaista dallasi avustajansa kanssa meitä vastaan. On hiton hienoa, että eläimetkin saavat nähdä toisinaan vammaisina syntyneitä ihmisiä. Vammaisina syntyneet eläimet eivät pysy pitkään hengissä luonnossa eikä niitä näy eläintarhojen häkeissä.
Ihmiskunta on vain osa eläinkuntaa. Ihminen on oikeuttanut itse oman hallitsevan asemansa maapallon eläin- ja kasvikunnassa. Ihmiskunnan eliitti pistää ihmiset sotimaan omien taloudellisisten intressiensä vuoksi keskenään. Hanttiinpanijat pistetään häkkiin. Me elämme liikakulutuksen häkissä, jossa millään ei ole vesipäästäisen vitun verran väliä, jos homma tuottaa hyvin fyrkkaa. Ihmiskunta sontii maapallon joka kolkan. Ihmiskunnan laumaäly ja laumatahto eivät riitä vieläkään yleiseen aseistariisuntaan.
Kävimme Arskan kanssa eläintarhakeikan jälkeen safkaamassa jykevät kabanossit. Tsiegurat lepäsivät sinappi- ja piparjuurimössöpedillä.
Vanhukainen ja hänen kehitysvammainen kundinsa Arska
Praha 29.5.2022
Teksti ja kuvat: Matti Laitinen
Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *