Meitsihän födas Vanhalla Kätiksellä 79 vuotta sitte. Tää mun mutsin ponnistusmestahan staijas Tehtaankartsan ja Neitsytpolun kulmassa. Vanha tsoukki väitti, et neitsytpolku johtaa aina lopulta tänne.
Mulle kehitty sit jo ihan heti joku fitin malaria tai joku sellane. Ku medisiinit alko oleen finiitto tässäki lasaretissa ton sodanki takii, mun täti Somerolla joka oli hammasleguri pysty aneleen sen tutulta apoteekkarilta sulffaa tai jotain muuta troppii, tän mun taudin handlaamiseks.
Sit tauti talttu ja mutsi roudas tän pikkupiltin himaan. Mut ei skulannu lykkyy joka beibille. Slobon flygget kylvi pommii Stadin rantsuun. Oon bluggannu, et ei naapurin uljaat ”kamakazet” jänänny flygaa rantsuu kauemmaks ja bulein osa pommeista, kipattiinki yleensä jo tullessa Suomenlahteen.
No, päivä sen jälkeen ku meitsi koisi lullassa mun himassa, joku sotasankari avas pommiluukut tän Kätiksen katsin yllä. Paljon viattomii vauvoja delas. Oli aika hintsusta kiinni, et tätä minnausta tässä nyt treenaan skrivaan.
Vanha Kätis.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
