Tänään (27.4.1967) oli tosi dorka päivä. Aamulla Eeva-täti frokas, et tietääks skidit, miks flakut on salossa? Kukaan ei snaijannut. Sitten se käänty muhun päin ja totes, et Pauli varmaan osaa kertoa kaikille, miksi näin on. En mä snaijannu, enkä mä tajuu miks se just multa frokas, mut sit mä hiffasin sen metkut. Eeva-täti haluaa nolata mut kaikkien edessä.
Eilen se aamulaulun jälkeen kertoi bastun olevan suomalainen keksinö. Sanoin sille, et inkkarit on bastunnut jo paljon ennen, ennen kuin finskejä oli edes olemassa. Eeva-täti alko väittämään, että mä oon väärässä, ja sanoin kaikkien skidienkin hiffaavan nää jutskat. Se käski mun pitää omat mielikuvitukset inessä, mutta mä en pitänyt. Se veti herneet klyyvariin ja käski mut nurkkaan. Silloin kokkimuidu tuli köksästä ja sano Eeva-tädille mun olevan oikeassa. Sitten ne väitteli snadisti ja Eeva-täti joutu antaa periks. Silti mä jouduin stondaa nurkassa, koska olin muka nenäkäs. Kokkimuidu sanoi Eeva-tädille, ettei Paulia pitäisi oikeassa olemisesta rangaista. Olin samaa mieltä, mutta Eeva-täti on pomo ja pomolle ei ryppyillä. Edes kokkimuidu.
Sanoin sille, että mistä se hiffaa, että flakuja on Salossa, vai onks se käynyt aamulla tsekkaamassa? Saloon on kuitenkin longi reissu, eikä Eeva-tädillä ole bilikaa. Sitä, miks tänään on flakupäivä, sitä mä en hiffaa, mutta tietääks ope, et Virolla ja Suomella on sama kansallislaulu? mä frokasin. Se räjähti, et Viro on osa neukkuja eikä niillä ole meidän maammelaulua. Frokasin, et eiks se snaijaa että Viro on valtio, vaiks siltä puuttuu autonomia. Faija on mulle näistä bamlannut. Ilman neukkuja Viro ei kuulemma pärjää, siks neukut pitää niistä huolta. Silti se on valtio, niin ku Suomi. Sit sanoin Eeva-tädille, että jos se ei usko, se voi frokata köksämuidulta. Se oli vikatippa. Sain litsarin ja stondasin aamupalaan asti nurkassa. Mutta se oli sen arvosta, eikä flakuista enää bamlattu.
Ruinasin faijalta, jos mä saisin fillarin jo ulos, kun snöge on jo melkein kaikki veks. Jyväkin on saanut ja Repe saisi, jos sen handut vörkkisi. Faija sano, että vasta sitten kun on veks. Kartsalla ja Santulla oli jo filalrit ulkona ja ne sladii niillä mäessä. Olen muka liian snadi, etten haldaa vielä äkkitilanteita, jos landi on jäässä. Väitin handlaavani, mutta ei se uskonu.
Menin kysyyn Santulta, jos saisin testata sen fillaria ja se lupas. Otettiin Kartsan kanssa vautia yläpitskulta, josta tsörattiin täysillä alapitskun mäkeen. Mä olin voitolla ja olin varma voitosta, kun Mäenlaskijantieltä tuli bilika suoraan mun eteen eikä fillari stopannut, vaikka stondasin jarrun päällä. Mojautin suoraan Heppahirvosen Anglian kylkeen.
Handen faijalla on ollut landella hevosia, mutta ei sen faijaa sen vuoksi heppahirvoseksi sanota, vaan siksi, koska se skriinaa hirnumalla niin ku luupää. Hande on oikeasti Hannele, mutta se haluu olla Hande, niin kuin kundit, koska se ei diggaa gimuleitten jutuista. Se on hyvä tyyppi, vaikka on mua bulimpi.
Mulle ei käynyt mitään, mutta Santun fillarista etuvanne meni kieroon ja Angliaan tuli buli ruttu. Heppahirvonen tuli autosta, ja funtsasin sen olevan ihan raivona, mutta se vain hirnu, että kundit on rallia ihan liian buleilla vehkeillä. Tsiikasin Santun fillaria ja Santtu juoksi mäkeä alas ja hyppäsi suoraan mun kurkkuun kiinni. Kaaduin pyörän päälle samalla kun Santtu kuristi mua kraivelista. Santtu oli tänään saanut fillarin ulos ja nyt se oli romuna. Se bamlas, että olin tahalleen romuttanut sen tsygen, ettei se vois enää ajella.
Mä en saanut henkeä ja yritin iskeä Santtua palleeseen. Mutta mun handu oli kuitenkin jäänyt jumiin rungon ja eturenkaan väliin, enkä pystynyt. Hirvonen nosti Santun yhdellä handulla veks mun päältä ja hirnu, että kaikki on ok. Pave vaan kipaisee säästöpossulla ja latoo fyrkkaa tiskiin, niin ne menee Santun kanssa slumppamaan uuden oven ja renkaan. Santtu oli Hirvosen kanssa samaa mieltä, mutta mä en, koska mulla ei ole säästöpossua. Mä en edes snaijaa, mikä sellainen possu on. Eikä mulla ole fyrkkaakaan, ja funtsin olevani lirissä.
Hirvonen lähti mun ja Santun kanssa meille himaan, ja studasin hemmetisti. Faija tsiikas ekaks mua, sitten Hirvosta, ja sitten Santtua, ja frokas onks kenessäkään skraadeja, mutta ei ollu. Faija oli ihan lungisti, mutta hiffasin mutsin kiehuvan, vaikka ei se Hirvosen edessä rähjännytkään. Hirvoselle faija sanoi, että hoitaa bilikansa pläkkärille ja Santulle se hakee heti uuden eturenkaan. Hirvonen tsiikas Santtua ja bamlas, että tsiiga ny, ku vähän funtsii ekaks, niin kohta kaikki jobit skulaa taas. Santtu oli samaa mieltä ja sano mulle että kaikki on jees taas, mutta fillaria se ei enää londaa. Faijakin sano mulle, että hiffaks nyt, miks pitää vielä venata ja mä hiffasin.
Olisin halunnut faijan ja Santun messiin nyaa etufillaria slumppaamaan, mutta mutsi ei päästänyt. Faija arvas, miks olisin mukaan ängennyt, mutta sano mulla olevan aika ottaa vastuu teoista. Eka litsari tuli kun ulkodörtsi naksahti umpeen. Toka tuli kun mietin, mistä se eka tuli. Niiden jälkeen tuli meteli. Ihan niin kuin suihkarit, jotka ekaks flykaa ohi ja vasta sitten tulee ääni. Ihan niin ku suihkarin äänikin, niin tämänkin metelin kuulin, mutta en snaijannut siitä mitään. Sen, minkä viimein snaijasin, oli että mä olen menossa bunkkaan ilman iltasafkaa.
Funtsin, että jos mutsi ja faija ei olis niin sniiduja, ja olisin saanut klitsusta fillarin, niin kaikki olisi nyt jees. Aikuiset ei hiffaa, että skidit haldaa niiden omat fillarit, mutta frendien tsyget on sandisti outoja, ja siks voi sattua vaikka mitä. Jos mä olisin jonkun skidin faija, niin se muksu sais duunata just sitä, mitä se tahtoo. Aina. Tosin mä en ikinä duunaa muksuja, sillä mä en mene jiftikseen. Ja se on mutsin syy.
Hannu Seppä
Julkaistu: Kirjoitti: •