Kaikenlaista taas. Vähän on ollut tsilarilla puhti poissa sairastelun myötä, mutta töitä on kyllä riittänyt senkin edestä. Tuntuu kuin että mitä pitempään on ollut kipeänä pois töistä, sitä enemmän sinua rankaistaan töihin palatessasi.
Tsilari oli vaihtamassa eräässä porrashuoneessa kattovaloa, se oli erittäin korkealla ja tsilarilla polvet tutisivat, kun tikkaiden ylimmällä askelmalla piti seistä. Hirveä korkeanpaikankammo, mutta tuo lamppu piti vaihtaa. No siinä hikoillessa ja kiroillessa, työsuorituksen loppupäässä yhtäkkiä kerrokseen pamahti neljä viisi ukkelia tarkastuslistojensa kanssa ja tutkivat ympäristöä. Mietin että tämä vielä puuttui, että valmiiksi jo pelonsekaista pollaa tullaan vielä noin häiritsemään. Kysyin ukkeleilta vittuillakseni että tulivatko ottamaan aikaa? Hetken hiljaisuus, ja sitten yksi ukkeleista hymähti nauruun ja toisti kysymykseni huvittuneena. Sain homman valmiiksi, mutta aina tulee näköjään ylimääräistä säätöä.
Tänään tsilari oli eräässä ryhmäkodissa imuroimassa poistoventtiilejä. Ryhmäkodin asukkaat istuivat ja toljottivat työtäni. Yksi kysyi että tiedänkö mitä teen, ja toinen lauleskeli kovaäänisesti ja läpsäisi käsillään tahtia ja huusi Jumalatti!!! Useaan kertaan. Joka kerralla sitä vähän säikähti, lopussa siihen jo alkoi tottua.
Toissapäivänä työpäivän lopussa tsilari kävi suihkussa, niinkuin yleensä, jotta kotiin tullessa ei haisisi työltä. Yhtäkkiä siinä munasillaan seistessäni ja hantuukilla kuivatessani itseäni, pukkarin oveen sovittelee joku avainta, ja yhtäkkiä ovi aukeaa ja kaksi gimmaa katselee tsilari-parkaa ja naureskelevat hysteerisesti. Onneksi kerkesi hantuukin sujauttaa kalleuksien eteen, ja huusin gimmoille että katsoisivat mitä ovessa lukee ennenkuin ryntäävät sisään. Paukautin oven neniensä edestä kiinni, kiroilin äänekkäästi ja pamautin nyrkillä peltikaappiin niin että jonkun kollegan kaapinoveen tuli mojova kuhmu. Käytävä hiljeni äkkiä ja pian olivat nämä mystiset gimmat poissa. Todella outo tilanne.
Teksti: William