Hedari | pääkirjoitus

Se oli yks helmikuun torstai 16.3.2022
Nyt voidaan jo kääntää selkä talvelle ja katsoa kohti kevätaurinkoa. Ylenpalttisten lumimassojen ja
vaarallisten jääkelien aika alkaa olla ohi. Koronakin toivottavasti on hiipumassa. Menneisiin
kuukausiin piti osata varautua oikein, oli oltava maski ja oltava piikkipohjakengät, eikä ihan joka
päivä edes päässyt kauppaan, kun alaoven edessä oli valtava kinos esteenä. 24.2. Pysähtyi aika,
vuodenajat kyllä pysyivät ennallaan, mutta muu maailma muuttui. Venäjä hyökkäsi
naapurimaahansa Ukrainaan, jonka kansa sotii urheasti ja jota koko Eurooppa tukee varoen
kuitenkin sodan laajentumista. Aikaa lasketaan joko ennen tai jälkeen Ukrainan sodan. Asenteet
muuttuivat, naamiot putosivat, sanoi Suomen presidentti. Nyt on puolensa valinnut jokainen ja
Venäjä, yllätyshyökkääjä on jäänyt yksin Euroopassa. Sota on julmaa ja tappaminen
kauhistuttavaa. Tämä kansanmurha kaikkine sotarikoksineen, siviilejä kohtaan tehtyine
törkeyksineen ja ihmisyyttä loukkaavine irvokkuuksineen on rumempaa ja rikollisempaa kuin
koskaan olisi voitu kuvitella. Me täällä hyökkäävän Venäjän naapurissa olemme luulleet jotenkin
tuntevamme naapurimme ja olemme tottuneet tasapainottelemaan tietynlaiseen vaaran ja
epävarmuuden kanssa. Vanhassa sadussa opetetaan, että turhaan ei kannata sutta huutaa, se kyllä
sitten tulee. Näennäinen rauhallisuus onkin ollut pettävää hämäystä. Susi lähti liikkeelle
huutamatta. Eurooppalainen sota alkoi ja sitä on vaikea käsittää. Nyt tavoitteena on päästä
puhumaan ja sopimaan sekä yritetään välttää tilanteen toistuminen muualla, ettei missään
tarvitsisi nukkua toinen silmä auki.
Suomalaiset ovat heränneet tukemaan Ukrainaa ja vastaanottamaan tänne tulevia pakolaisia.
Menetettyjä läheisiä, kotia, isänmaata ei voi korvata, mutta viralliset tahot ja yksityiset ihmiset
tarjoavat apuaan, majoitusta, taloudellista tukea, kaikenlaista tarpeellista heille, jotka ovat
joutuneet pelastautumaan varautumatta lähtöön mitenkään.
Suomalaisten auttamishalu on synnyttänyt myös suuren määrän konsertteja ja tapahtumia, joiden
tuotto kanavoidaan Ukrainan avustamiseksi ja ihmiset ovat oma-aloitteisesti lähteneet hakemaan
kotinsa menettäneitä Suomeen turvaan.
Neuvottelut ovat alkaneet, puheet jatkuvat ja toivottavasti aseet vaikenevat. Jälkiselvittelyt ja
seuraukset ovat vuosikymmenten ja enemmän kuin ihmisiän mittaiset. Tässä viime aikoina on
kuvan, sanan ja puheen merkitys ollut aivan huipussaan. On oikeaa ja väärää tietoa, nykyäänkin
voi sanoa, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kuka varmasti tietää onko se
totta vai ei!
Helsinki kuitenkin elää rauhallisesti kevättä, Kaivari täyttyy sunnuntaikävelijöistä, lapset menevät
kouluun, naapurin koira nostaa jalkaa aitapensaan kulmalla ja keltainen lehdistö tiedottaa
tärkeimmät uutiset. Tavallinen normaali on elämän parasta aikaa, eikö? Toivotaan sitä kaikille.
Soile Tammisto