Oon ihan intona tsiigannu Ylen ohjelmaa kieltolaista. Nyt vikaksi sit nää pirtusmuglarit. Meitsillä on käyny harvinainen tsägä tsennaa yks vanha spittaskoude joskus 40 vuotta sitte ja lysnaa sen kovaa ja raakaa duunii.
Mähän oon joskus skrivannu mun kollegasta Hjaltesta. Tää kundi oli födannu Åbussa ja flyttas 60-luvulla Stadiin. Oli mua jotain yhdeksän vuotta vanhempi. Nyt jo seki on delannu. Oltiin kumpiki Usarissa duunissa.
Startattiin sit vähitellen duunaan fisureduja Kustaviin tän Hjalten faijan byggaamaan ihan huippu kliffaan landemestaan. Tää niitten villa stondas söden kaltsiniemen klyyvarissa. Oli fisustajan paradiiso. Skönen vodaki oli vielä silloin kristallii ja pysty tsiigaan botneen parin kolmenki metriin syvyyksiin.
Hjalten faijja oli entinen pirtupoliisi. Sen huumoriki oli spittaskouden. Eli snadisti kapeeta. Minnaan, et ainaski tuhat kertaa tää sama hoku ku startattiin skruudaan, et ”kom maat, kom maat, no mää ymmärsin koht ja hyppäsin pöyräl maat”.
Tää faija oli vielä eläkkeelläki parski skrode kundi. Se flyttas aina keväällä ku jäät häippäs tänne landelle ja sit takas Åbuun vasta, ku frysis ja galsa blosis duunas sen eloo siellä skäfästi ankeeks ja skönen rantsutki starttas vetään riitteeseen.
Tää spittaskoude Artturi usein bastussa kaveeras ja näytti arpia, ku ne joutu väijyyn viikko tolkulla Kustavin saaristossa jonkun luodon rantsussa noita spittasmuglareita. Ne ku yleensä syksyn mörkkinä öinä roudas tota spittaa markkinoille, niin joskus ku oli helvetin galsa yö ja se treenas hetkeks vetää zetaa, niin jääty gledjut rautabotskin kylkeen kiinni.
Nää skoudet kyl tsennas hyvinki keitä nää smuglarit oli. Tän karikkoisen saariston ainoot turvalliset reitit tsennas vaan nää tän seudun ammattifisustajat. Yleensä nää skoudet hiffas spittabotskin tulon, sen Wikströmin äänestä. Sit nää skoudet syöksy tän spittabotsin kylkeen ja tän Hjalten faijan duuni oli hyppää ineen ja repästä johdot sen botsikin motista irti.
Tää skoude joutu ottaan monta skeglun pistoo ja skoteeki sen kroppaan, ku se joutu flaidaan tän smuglarijenin kera. Tää Hjalten faijja oli niin vitun katkera tälle saaristojengille vieläki. No funtsigaa nyt snadisti, tää faijja elätti vaiffii ja viittä skloddii skouden snadilla liksalla, henkiriepu välillä katkollaki. Ku taas nää spittatrokarit byggas makeita hausseja saaristoon ja sinksas fisusustus botskejaanki melkein harvase vuos.
Sit vielä ku nää nuoret skoudekundit, joskus aikanaan treenas hakee joraan näitä saaristigimmoja vaikka Jussina, niin gimmat melkein spottas niitten feissiin. Pakit tuli melkein aina.
No tän stoorin finaaliin voi kliffasti stikkaa yhen statementin, joka kuvaa tän mun frendin Hjalten elofilosifiaa, et ”armoton ahneus, kovanki onnen voittaa”. Eiks jehna.
Hjaltte tää tumma saderotsi yllä.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
