Ku tää kevättalvi sit starttas ja noi snöget alko faartilla häippäseen, oli kliffaa dallaa kafrujen meggessä Hietsun rantsusta Seurikseen. Sieltä sit useesti tsufelle Servin Mökille asti. Sit vielä ku noi maaliskuun tuimat frysikset yöllä oiski födannu tota hankikantoo, niin toi dallaaminen jäällä piffas vielä tuplanamii Tölikän asukkaille.
Keväällä oli kans nasta hiffaa ainaski miljoona latuu jäällä vieri vieressä kohti Seuriksen rantsuu. Ku niitä tsiigas oli iisi funtsii, et miten suosittu juitsu tää skimbaaminen 50-60 luvuilla Tölikässäki oli. Skimbat duunattiin yleensä klabbeihin Väiskin skrinnauskentsun päädyssä.
Pikkukundina tuliki kafrujen meggessä usein skimbattuu Seurikseen laskee bärtsii. Mutsi kylläki aina snadisti studas, et riittääks mun skimbakondis sinne asti ja takas. Väiskin kaltsilla skujattiin skabaa tseleillä. Meitsillä oli vaan vanha hikinen napatseli mut muutama rattariki oli parempiosasten perheiden kundeilla messissä. Rattarin tallat oli kylläki liian ohkaset ja ne raappiki sit fitisti kaltsin pintaa ja hidasti vauhtii.
Hietsun rantsuun oli sahattu buli avanto. Jengi sai ihmetellä, ku muijat ja äijät kipitti villagotsat päässä ja tohvelit klabbeissa, lämpösestä kopista tänne höyryyvän holotnaan sköneen. Sit ne varovasti vetäs muutaman vedon jansmakkoo väkinäinen feikkismaili feississä ja vauhdilla ylös avannosta kohti sadan metrin päässä venaavaa pukukoppii. Tää galsa tsimmaus oli silloin aika snadin poppoon klesaa riehaa.
Sit oli nastaa joskus kans tsiigaa ku jeeppi, buli vaijeri ainaski parisataa metrii sen perässä, hinas liitokonetta jäätä pitkin. Piti kyl olla snadisti dorga, et jänäs tsittaa tällasen huteran flyggen ohjaimissa.
Aika outoo, mut mitään turvajengii ei staijannu varottamassa dallaajia tän purjeflyggen kiitotien varrella. Varsinki tää kymmenpäinen pilkkijäjengi joutu studaan tätä hinuria. Tää liidokki starttas läheltä Rajasaaren rantsuu ja jeeppi hinas sitä jotain puol kilsaa, et sai sen skuffattuu riittävän ylos.
Joku tietäjä opasti, et ku mollikka keväällä porottaa jäälle niin noi nousuvirtaukset sit jelppii, et tää flygge pysty sillai itekseen noissa nousevissa virtauksissa kletraan kohti taivaan sinee. Ku tää vetonartsa sit irtos flyggestä, oli jänskä tsiigaa ku sen nartsan koukkupäässä staijas joku värikäs huivi ja se kliffasti lepatti ku se leijaili jäälle.
Dallattiin usein kevättalvella Hietsun rantsusta Seuriksen kautta tänne Servin mökille.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
