Kostea maanantaiaamu koitti vanhassa, hylätyssä tehdassalissa Santa Eulaliassa. Lähistöllä kiskoilla kiitävä lähistoge tärisytti Tehtaan rakenteita. Tuotannon loputtua 10 vuotta sitten työstökoneet oli myyty. Tuotanto oli siirretty Intiaan. Duunarit olivat saaneet lobarit. Muistona konepajapäivistä lattia oli yhä ruosteen ja öljytöhnän tahraama. Tehdaskiinteistön vartioinnista oli luovuttu. Vallatun punatiilirakennuksen rikotut fönärit oli korvattu lastu- ja kovalevyillä. Sen ulkoseinät olivat bommaajien spreijaamien tägien peitossa. Pajan tiilinen savupiippu kohosi takapihalla yhä korkeuksiin. Luonto oli vallannut pihan reunustat. Ruukuissa kasvoi mausteyrttejä. Pihan päätyyn oli busattu irtolavoista pöytä. Puskien seassa tönötti kuivaveski.
Uusi elämä oli versonut ja juurtunut tehdastiloihin vasta muutama vuosi sitten. Se oli vallannut konehallista pieniä, aidattuja pilttuita itselleen. Ainoastaan Martalle ja hänen skidilleen oli suotu tuplapilttuu. Sähkö ja vesijohtovesi olivat yhä poikki. Jaime kaivautui esiin kotineliönsä huopalinnasta. Sytytti otsalamppunsa. Galsaa. Pöytä, tuoli, patja, oma sumppimuki, skitta, snadi kaappi henkilökohtaisille kamoille sekä roskiksesta dyykattu räkki kledjuille ja retkikeitin muodostivat hänen kotinsa. Tämä karsina oli hänen ensimmäinen oma luukkunsa. Kundi oli päässyt tsägällä vuosi sitten yhteisön jäseneksi frendiensä avulla. Hän oli aloittanut Tehtaassa oman itsenäisen elämänsä. Hänen lisäkseen salissa majaili seitsemän muuta. Jengi koostui työttömistä katalaaniaktivisteista, kahdesta muusikosta ja yhdestä runoilijapariskunnasta. Barcelonan metropolin työvoimasta 12,2 % heilui ilman ansioduunia.
Kukin asukas luovutti kykynsä mukaan yhteisön yhteiskassaan osan tuloistaan. Jaime pulitti kassaan pari sataa kuussa. Valtion hänelle pulittama 462 euroa/kk eli tsipin hemmon perustulo oli taas finito. Perustulon piirissä sinnitteli Espanjassa yhteensä 2,5 miljoonaa ihmistä. Tehtaan yhteiskeittiö huolehti siitä, että jokainen sai yhden lämpimän aterian päivässä. Yleensä skruudattiin oman palstan papuja, pottuja, porkkanoita, sipulia ja yrttejä tai kasvispastaa. Pyykit pestiin talviaikaan itsepalvelupesulassa. Muutoin ne jynssättiin soikossa omin handuin. Yhteisistä asioista ja työnjaosta päätettiin Tehtaan oleskelutilan viikkokokouksissa. Yhdelle korkealle tiiliseinälle oli ripustettu kookas Katalonian itsenäisyysliikkeen lippu – punakeltainen Estelada. Jengi keräsi huudissaan nimiä Katalonian poliittisten vankien vapauttamiseksi.
Salissa hämärsi. Ikkunapahvien takaa pilkisti jo vähän valoa. Mollikka nousi marraskuun lopulla vasta kahdeksan jälkeen. Jaime kuikuili ympärilleen. Muut goisasivat vielä. Jaimen omista eväistä löytyi vain pari kuivaa patongin jämää, puolikas sipuli ja botnet pikakahvipurkista. Maitotiiviste oli loppu – mierda. Hän kaatoi kanisterista vodaa pieneen kattilaan ja pisti sen venttaamaan keittimen päälle. Hän painui pihalle röökille ja aamukuselle. Sadevesitynnyrit olivat lähes fulsia. Santa Eulalia Provençanan tsyrkan tiloihin pääsi suihkuun pari kertaa viikossa.
Vuokraluukut olivat Barcelonan metropolin alueella helvetin kalliita. Kunnan omistamia mestoja oli niukasti. Turismi oli nostanut asuntojen vuokria roimasti, koska niitä vuokrattiin pimeästi paremman tienestin vuoksi matkailijoille. Yksiökoppi Barcelonan keskustassa bungasi donan. 20 000 ihmistä oli häädetty kodeistaan jo kesäkuuhun 2021 mennessä. Varsinainen rumba oli käynnistynyt kesäkuussa 2012 Espanjan esittäessä virallisen tukipyynnön euroryhmälle. EU:n valtiovarainministerit sopivat heinäkuussa lainasta maan pankkijärjestelmän vakauttamiseksi. Näin pankit pelastettiin tuttuun tapaan verovaroilla ja samoin seurauksin kuin Kreikassakin. Omat skäbät pistettiin toisten piikkiin.
EU:n tukirahoilla pelastetut pankit pakkolunastivat pilkkahinnalla talousvaikeuksiin joutuneiden ihmisten asunnot. Monet paikalliset asuivat salaa myös L’Hospitaletin tornibyggissa paskapankkien omistamissa kämpissä. Vallattujen asuntojen lukot oli vaihdettu. Kukaan ei ollut kiinnostunut vuokrista. Ne kodittomat, joilta ei löytynyt dörtsin tiirikoimiseen tarvittavaa viittä satskua, hilluivat sukulaisten ja kavereiden nurkissa tai goisasivat puistojen penkeillä ja byggien rappusyvennyksissä.
Ensin korona pölli Jaimen faijalta duunimestan. Pian mutsikin sai fudut. Sitten ei ollut enää varaa maksaa perheen Barcelonan kolmion vuokraa. Faija päätti palata Andalusiaan. Francon aikana moni hänen sukulaisistaan oli kadonnut jäljettömiin. Diktaattori kielsi jopa flamencon. Etelässä oli sentään turvana katto pään päällä ja pieni viljelyspalsta hengenpitimeksi. Mutsi, pikkubroidi ja -systeri olivat muuttaneet väliaikaisesti muden sukulaisten luokse katalonialaiseen Granollersin kauppa- ja teollisuuskaupunkiin. Snadissa stadissa bunkkasi vain 62 000 asukasta. Àvia ja avi olivat tiukkoja kansallismielisiä tasavaltalaisia. Jaime ei halunnut muuttaa landelle. Musaopinnot keskeytyivät. Lopputyö oli tekemättä. Onneksi hän pääsi lähistogella Granollersiin treffaamaan mutsia. Hän piti myös netin kautta yhteyttä broidiin ja systeriin. Jouluna hän sleppaisi stogella faijaa tsiigaamaan Costa del Soliin lähelle Malagaa.
Jaime oli ansainnut elantonsa ennen koronaa osapäiväduunarina baareissa ja soittokeikoilla. Maa meni boseen koronan vuoksi. Duunit loppuivat. Joulukuun alussa 2021 Katalonian viranomaiset vahvistivat maassa todennetun PCR-testeissä yhteensä yli miljoona Covid-19 tartuntaa. Byrokraaattien kotoa, lasareteista, hoivakodeista ja terkkareista keräämän datamassan perusteella koronaan oli delannut siihen mennessä 24 158 ihmistä. Katalonialaisista 76,9 % oli saanut ensimmäisen koronapiikin ja 67 % jo toisen satsinkin. Rokotettu Tehtaan jengi oli selvinnyt toistaiseksi pandemiasta yhdellä 10 päivän karanteenilla.
Tehtaan porukan L’Hospitaletin muonapankista hakema ruoka-apu oli loppunut eilen. Tänään kahden hengen roskisryhmä lähtisi dyykkaamaan Santa Eulalian katujen isoja rodareita. Sieltä löytyisi sapuskaa, vaatteita ja romiksille myytävää romumetallia. Heillä oli kuljetuskalustonaan pari peräkärryllistä fillaria. Pari tyyppiä menisi stondaamaan Parc de la Ciutadellan puiston leipäjonoon. Martan vietyä ensin kakrunsa lekariin tämä dallaisi pätkäduuniin marketin kassalle. Hän ja Jorge lähtisivät maskit naamoissa soittamaan ja pummaamaan fyrkkaa L1-linjan metroon. Heillä oli koronapassit kännyköissä. Jorge lauloi väkevästi corazonia, flamencoa sekä heidän omia yhteisiä biisejään. Jaime säesti häntä skulaamalla skittaa. Kaverit roudasivat kärrystyrkkaria messissä. Jaime osasi näppäillä Els Segadorsin vaikka silmät ummessa. Joskus tuubissa kävi mäihä, joskus taas ei. La Ramblalla ja Catalunyalla sai viikonloppuisin paremmin hilloa.
Jos he onnistuisivat tienaamaan päivän metrokeikalla 15 euroa, he voisivat slumpata Tehtaan iltabileisiin muutaman litran punkkua ja vähän röökiä sekä jonkun supermercadon fisutiskiltä grillattavaksi aimo läjän sardiineja.
Teksti ja kuvat : Matti Laitinen
9.12.2021
Tarina on fiktiivinen. Se perustuu kirjoittajan omiin havaintoihin ja ounasteluihin Barcelonan metropolialueella ja L’Hospitalet de L’lobregatin kaupungin kaduilla.