Mun spiritti on aina ollu jo ihan skidistä, apee ja negatiivinen. No, ainaski niinku leikisti.
Ekaks. Kantsuks eilen sittenkään nauttii ihan hinkuna ku suulis hetken snadisti skriinas, ku kummiski koko ajan studasin, et tänään taas ihan varmalla stikkaa vodaa.
Tokaks. Mun Opelissa alko pari päivää sitte eldaan keltanen lyysi. Miks duunais sitä kondikseen, ku varmalla taaski joku päivä tulee jotain uutta feeluu tähän fiudeen.
Kolmanneks. Ja ku meitsin lempistyketki on taas tänään nää ”Tuo suru jonka sain, on kainis kantaa” ja sit vielä tää ”On lainaa ilon sekunnitkin, ne surun tunnein maksetaan”.
Sit vielä snadisti. Miks mukamas kantsuis meitsin diivailla ku mun tässä vanhassa räskässä katjuskassa nyt aamulla sätki jedda. Ku ihan varmana huomenna ei oo fisun fisuu ku toi yläluukku oliski jääny auki.
Et ihan meganastaa perjantaita vaan meille joka giltsille ja kundille. Eiks jehna.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma
