Kun meitsi oli snadi kundi joskus 40-luvun finaalissa toi Jätkäsaari oli skäfästi mesta, joka duunas vanhemmat ja skrodeimmatki kundit studaan. Sit myöhemmin kylläki moni mun kafruista Tölikässä tseenas kliffat fyrkkat siellä rantsuduuneissa.
Muutama kundi niistäki pysty hilaan ittensä jopa prikkakundiks. Eli ne oli niinku vakkareita ja numeroitu. Ykski niistä jannuista oli yhen ökyrikkaan suvun jotain haaraa. Bamlattiin, et Heka oliki tän W- suvun eka ja ainoo prikkakundi ikinä.
Nää numerokundit staijas aina ekoina jonossa ku Jätkän duunipomot dilkkas aamusin duunit. Sit nää kundit pysty valkkaan nää iisimmät duunitki ku ne jo oli oppinu vähitellen tsennaan nää kipot ja niiden lasti, jotka venas siellä kaijassa lastin purkuu.
Kahvisäkit lastattiin stokeen joka puksutti ne Vallilaan. Varmalla moni minnaa vieläki tän vienon ja pehmeen döfiksen mikä leiju Sturen- ja Aleksis Kivengartsan kulmassa, missä tää raakatsufe vielä nykyisinki paahdetaan.
Mun himassa mutsi suosi yleensä Kulta Katriinaa. Ku tota fyffee ei bulimmin meidän huushollissa löytyny niin mun mutsilla toi pannutsufen keittoki oli jo melkein taidetta.
Aamuisin mutsi duunas freessii vodaa sen kaisaan. Sit, ku tää sisältä tinattu sen vanha kuparipannu starttas kiehuun, se stikkas tsufejauhot sekaan. Sit se nosteli sitä panuu kaasuhellan eldiksellä ihan nonarina ettei tää kahvi keittäny yli.
Sit snadisti galsaa vodaa meggeen ja tää tsufe sai staijaa jotain viitisen minsaa ja sit se oliki seljenny ja valmis divattavaks. Iltakahvit sit myötäili samaa stailii.
Sit yks snadisti muden oma juitsu. Mutsi ei konsa stikannu vanhoja poroja sen pannusta veks, vaan aina uutta jauhoo vanhan lisäks. Sit vasta lauantaisin mutsi kaato nää viikon vanhat porot kattilaan ja kiehautti nää jämät vielä kerran.
Voin kyl kaikille teille vakuuttaa, et ei stydimpää parkkihappojysyy Tölikästä varmalla pystyny hiffaan, ku tää mun sniidun mutsin loppuviikon myrkkykeitos.
Snadii idylli Jätkässä. Tää foto on Saukonpaaden kanava jouluaaton hämyssä lyysissä. Meidän mutsi just sellasena ku sen himassa muistan tiskipöydän ääressä ja Fennia kakkonen puusklutsilla huulessa.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma