Perhetriomme bunkkasi rauhallisella Tiigi-kadulla lähellä Tarton yliopiston kirjastoa. Pihalla, pyykinkuivaustelineiden molemmilla puolilla, kohosi sineen kaksi komeaa koivua. Kartsan toisella puolella sinnitteli snadi muonamyymälä. Sen tyhjillä hyllyillä isot vodaflindat olivat helteellä finito.
Kämpältä kertyi matkaa Tarton stogesteisille kilsa. Kitsasta tai Vanemuisea pitkin köpötellen alastadiin Kaubamajalle, kauppahalliin ja Emajoen länsirantsuun valui aikaa ja hikeä suurin piirtein saman verran. Toomen lehtevä kukkula sijaitsi myös kävelymatkan päässä.
Netin kautta buukkaamastamme siististä kaksiosta löytyi olkkari, makkari, kylppäri ja avoköksä. Käytössä oli myös telkkari, suihkuveski, iso jääskobe, hella krematorioineen ja nettiyhteys. Heitimme aamiaista ja päivällistä huuleen olkkarin ruokailutilassa. Goisaamista varten tilan kulmasohvasta sai duunattua lisäbunkan, jossa oli kliffaa huilata myös siestan paahteen aikana.
Aamupaloittelimme luukussamme paistettuja botlareita, hapankaalia, smetanaa, egareita, leikkeleitä, nakkeja ja paikallista mustaa leipää. Safkajuomana oli kahvia, teetä, sakua ja kefiiriä. Päivälliseksi duunasin kauppahallista ja torilta slumpattua fisua, fläsää ja rehuja. Iltapalaksi putosivat herneet, mansikat ja savukampela.
Ympärillämme kohosi lukuisia remontoituja nelikerroksisia, valkoisia asuintaloja. Helteellä ei kannata skagata varjoa. Tiigin hikoilevien lehmusten alla kolmikollamme oli vilpoisampaa vaeltaa. Yhden talon päätyyn oli smoglattu komea kyyhkysmuraali. Tsennasin Tarton yliopiston museossa yhdestä fotosta, että haussit olivat bygattu 1960-luvun alussa. Laitoksen kokoelmista löytyivät myös Kekkosen Urkin Karhu-skimbat ja porkat. Naapuritalomme päätyyn pultattu Vilma Kelderille omistettu muistolätkä kertoi oikeustieteen proffan asuneen talossa v. 1962-2000.
Vuonna 1030 perustettua ja II maailmansodan jälkeen jälleenrakennettua Tarttoa oli mukava rundata dallaten heinäkuisessa pätsissä. Suuta kuivatessa mutsi ja faija kippasivat kuppilassa pintin santtua ja Arska lasin Valgee Klaar -limua. Turistibotski Pegasus venttasi torin kupeessa matkustajia jokiristeilylle. Paatti seilasi Emajokea ylös ja alas 1,5 timmaa. Suulis brennasi keulatäkillä feissiä ja niskaa. Botskin baarista sai mehuja. Tarttolaiset ottivat mollikkaa joen hiekkabiitseillä ja tsimmasivat jonkassa.
Tarton tutussa, vanhassa stadissa, handelleissa, torilla ja rantsutiellä tassutteli paljon jengiä. Juuri kukaan ei käyttänyt kartsalla, museoissa tai missään muussakaan mestassa koronamaskia. Virossa ei ole maskipakkoa. Handudesiä, etäisyyksiä ja opasteita oli kuitenkin tarjolla. Kaikki oli kuten viime heinäkuussa.
Havaintojeni mukaan vanhan kulttuuristadin puistoja ja viheralueita ei ole ollut tapana kaavoittaa asuin- ja kauppakeskuskäyttöön. Gamlat puurakennukset säilytetään ja arvorakennukset remontoidaan. Emajoen rantsuja ei ole täydennysrakennettu eikä täytetty huviloilla ja datsoilla. Meidän kuusikymppistä Tiigin elementtilähiötämme ei ole jyrätty grynderien mieliksi maan tasalle. Kämpät sen sijaan on rempattu ja kunnallistekniikka skulaa. Gamla stadi stondaa paikoillaan. Mäellä voi hengailla verstaan museossa ja Rotundassa bissellä. Werneristä ja Ruutikellarista löytyy yhä stydiä nokittavaa.
Eräänä iltapäivänä dallasimme Arskan kanssa kimpassa paidat märkinä Tarton steissille stogeja tsiigailemaan. Asemahallissa oli tarjolla fotonäyttely virolaisista sporttimimmeistä. Pistäydyimme kuppilaan. Arska dokasi kylmän raparperlimun ja minä snadin tölkin Intian kalpeeta. Kävimme myöhemmin muina miehinä tsekkaamassa Tallinnaan tsöraavan oranssin dieselstogen. Muutaman vuoden päästä Tallinnasta pääsee uutta Baltian rataa pitkin nopealla sähköstogella Pärnun kautta Varsovaan ja Berliiniin. Tuttu reitti vuosikymmenten takaa. Me tykkäämme stogereissuista.
Natsi-Saksan hyökättyä 22.6.1941 Neuvostoliittoon Tarton kaupunkiin perustettiin jo heinäkuussa keskitysleiri. Sen päällikkönä toimi v. 1941-44 tarttolainen Viron suojeluskunnan jäsen Karl Linnas. Kuoleman leiri sijaitsi Näitusen aukiolla lähellä Tarton rautatieasemaa, josta vankeja vietiin ammuttaviksi Lemmatsin panssariestevalleille. Natsit liittolaisineen tuhosivat Tarton vasemmistolaiset, juutalaiset ja romanit. Leirissä tuhottiin 12 000 ihmisen elämä. Suomalaisen diplomaatin ja talouselämän pomon Max Jakobsonin johtama komitea vahvisti v. 1994, että myös Viron Omakaitse-joukot osallistuivat teloituksiin.
Teksti ja kuvat :Matti Laitinen
Tartto 9.7.2021
