Ku usein dallaan Lapparin kansiksen ohi tsiigaan tän skolen päädörtsii. Siitä snadina kundina sisään ku mutsi roudas meitsin ilmottautuun ekaa kertaa tähän opinahjoon. Sit syksyllä ku tää skole starttas, niin parijonossa pitskun puolelta sit aina alahalliin ja siitä luokkahuoneeseen.
Hyvin minnaan ku joku kinuskijengi, nuorii gimmoja ja kundeja, braisas kaikkii huikeita agrobaattijuitsuja tokan kertsin jumppasalissa. Sit ne vilkutti ilosina yhestä skäfästä fönarista meille snadeille skloddeille skolen pitskulla.
Tais olla tokalla, ku dallattiin hela skole jonossa Bio Rexiin tsiigaan Disneyn Erämaa elää-leffaa. Sit snadisti myöhemmin tsiduleerattiin samassa leffamestassa Matka kuuhun filkkaa.
Sit snadii draamaa. Metsin eloon öisin ei kylläkään oo konsa liittyny toi yökastelu. Mut vieläki joskus ku dallaan tän Rexin ohi, funtsin helvetin nolona ku tää Matka kuuhun leffa starttas, niin hiffasin, et tota paniikkii alko födaa kupoliin. En ollu hiffannu käydä skitussa vaik toi natura kyl oliki jo aiemminki meitsii sinne kutsunu.
Tätä bulii, epätoivosta flaidista tän pikkukundin pidätyskondis kesti kait jotain timman verran. Sit oli pakko vaan meitsinki totee, et antaa mennä ja soronoo. Lämmin fiilari byysissa ja hirvee morkkis ettei kukaan vaan luokkakafruista ois tätä katastrooffii hiffannu. Meitsin oli vaan pakko treenaa tsittaa joteski tää leffaa finaaliin. Byysat kai sit vaan kuivu. Mut himaan en kyllä häippässy kledjuja sinksaan. Aika hyvin. Eiks jehna.
Teksti ja kuva: Jaakko Koroma