Moottoribotski kynti tasaisesti laineissa Merihaasta kohti Sompan kärkeä ja Korkkista. Taivas oli harmaa ja pilvinen. Blosis puhalsi lounaasta. Minä tsittasin liivit ylläni keulassa. Tsiigasin ruskehtavalle skönelle. Paatin kippari, broidini, ohjasi kippoaan ahterin pulpetissa. Fedut kolisivat veneen sisälaidoilla aaltojen keinuttaessa venettä. Hanasaaren hiilivuori oli kutistunut snadiksi. M/S Eira, M/S Kallio tai joku muu kuivalastialus heitti silloin tällöin keikan Polakkiin tai Viipuriin ja laivasi sieltä satsin hiiliä Hanan hiililaituriin. Kaija oli tyhjä. Me kaksi harmaapartaista starbaa seilasimme kimpassa fisustamaan.
Sompan konttisataman ro-ro-botskien rampit muistuttivat meitä sen peräporttialusten 1960-luvulla alkaneesta ja v. 2008 loppuneesta historiasta. Rahtikalikat seilasivat tuolloin täältä kettingeillä kiinni surrattuja rekkoja, fiudeja, paprurullamafeja ja semitrailereita ruumissaan ja 20 ja 40 jalan kontteja täkeillään mm. Purfleetiin, Rostockiin ja Travemündeen. Ne purkivat sieltä palatessaan Stadiin magoistaan sakemannien ja brittien duunaamia bilikoita, Hampurin terminaalin kappalekamaa ja Euroopasta Härmään suhanneita raskaita rekkoja. Hommat siirtyivät sittemmin Vuosaareen.
Sataman stydit sankarit – rantsujätkät – lastasivat ja lossasivat botskeja. Lukit, trukit ja vetomestarit pörräsivät satskussa. Pakokaasut dunkkasivat ruumassa surrauksia kiinnitettäessä ja purkaessa. Meteli kävi korviin ja nuppiin. Suussa maistui ruostepöly. Lastin roudaus eteenpäin hoidettiin pääasiallisesti raskaan maantieliikenteen vehkeillä. Stogetrafiikki Sompasaaresta Vallilanlaakson kautta Pasilan steissille kolisi lisäksi muutaman kerran päivässä. Satamarata jyystettiin pois Vallilan siirtolanpuutarhan vierestä v. 2009. Stadin pomot meinaavat duunata tilalle lähivuosina sporakiskot.
Minä ja broidini puursimme 1970- ja 1980-luvuilla ahtaajina Steviksellä ja skruudasimme pöperöitä Sompan huutokonttorin yläkerran ruokiksessa. Sompassa fiilis oli iisisimpi ja pomot reilumpia kuin Jätkässä. Toisinaan kahdeksanpaikkaiseen kaijaan seilasi purettavaksi villin linjan kahvi- tai aplaripaatti. Säkit ja loodat lempattiin pöydille handupelinä. Hiivi nostettiin maihin kraanalla. Tyhjään ruumaan lastattiin massapaaleja ja paperirullia. Botskien skönärit blisasivat halvalla brenkkua. Flisu smuglattiin haalarin alla jemmassa pukuskopeen. Broidi jäi ahtaajaksi kuten faija. Minä siirryin opetushommiin.
Sompan bastujen piipuista ei kohonnut savua. Kukaan ei ryysännyt nakuna tsimmaamaan. Mammutti oli stripannut turkkinsa ja stondasi metallirunko paljaana rantsussa yksinäisenä urpona. Kalasataman fisustustroolarit olivat navigoineet autuaammille metskausvesille. Betoninvihreä torni- ja laatikkoerämää oli vallannut entisen satama-alueen. Alitimme Mustikseen vievän Isoisänsillan. Sörkänkaijan kivinen muuri myötäili rantsua. Fisusataman useat kadut olivat nimetty vanhojen suomalaisten rahtilaivojen mukaan. Alitimme Kuliksen jykevän sillan ja suuntasimme botskin keulan aavalle Vanhankaupunginlahdelle. Fisusataman kolkot kolmoset kurottivat vasemmalla korkeuksiin.
Kippari sammutti mosan ja kehotti minua stikkaamaan ankkurin sköneen lähellä Leposaarta. Saaressa sijaitsee Kuliksen jengin snadi kappeli ja skrubumesta. Viskasimme matometskit matalaan veteen. Venttasimme syöntiä. Kiisken perkeleet kusettivat meitä gamloja karvanaamakubbeja ja pöllivät masit koukuistamme. Pamahti mieleen nuoruus Vartsikanlahdella. Kun jollekin osui kiiskimetski, sillä ei saanut muita fisuja kuin räkäreitä. Sehän vitutti, kun muut vetivät abboria, lahnoja ja sorvia. Saimme kumpikin pari skäfää räkäriä. Vispasimme vaihteeksi virveleillämme jigiä tiuhaan skönessä. Kukaan ei ollut himassa. Heitimme pari smörgaria huuleen ja hörppäsimme mukilliset teetä. Päätimme yksimielisesti vaihtaa mestaa.
Ankkuroimme paatin lähelle yhtä merenselän kivikkoa. Sen keskellä pinnan yläpuolella jökötti stebari. Keskipäivän blosis oli kasvattanut aallokkoa. Vanhankaupunginlahden pohjukassa stikkasi jo vodaa. Muita kaukaloita ei ollut lähistöllä kärkkymässä kalaa. Broidi pujotti koukkuun bulin kastarin ja heilautti jatkurivavallaan kohon karikon kupeeseen. Se oli saanut samasta mestasta pari päivää aikaisemmin matometskillä puolitoistakiloisen kuhan. Fisun hilaaminen yksin botskiin oli ollut kova keikka. Elämä on taistelemisen ja elämisen arvoista haasteellisina päivinäkin.
Minä päätin koklata kirkkaankeltaista toukkajigiä. Uitin sitä karikon ympärillä. Annoin keltaisen kumin laskeutua ensin botneen. Sitten vedin vavan stondikseen, ja kelasin siimaa hissukseen rundin. Laskin vavan alas. Annoin jigin vajota jälleen botneen. Toistin samaa liikekuviota joka heitolla. Aikani vispattuani fisu iski jigiini rajusti 10 metrin päässä veneestä. Tein vastavedon. Se pani hanttiin, mutta pysyi koukussa. Kelasin siimaa sisään vapa koholla, jottei fisu ottaisi hatkoja. Kokeneena kuhakundina broidi rauhoitteli ja opasti minua sekä kaivoi haavin esiin. Broidin mitattua torpedon minä pistin sen polleena sumppuun.
Skönellä pyydetty fisu muuttuu saaduksi vasta, kun se on vinssattu onnistuneesti merestä veneen pohjalle. Ilman haavia lähes kiloinen mittakuha olisi jäänyt ainoastaan tuuleen haihtuvaksi sprägäriksi. Eläkeruunan mieliala kohentuu hänen saadessaan osan perheensä ravinnosta fressinä lähimuonana suoraan Stadin meriluonnosta. Kunpa kansatkin olisivat hyviä broideja keskenään.
Teksti ja kuvat : Matti Laitinen
stadilainen eläkeruuna ja omaishoitaja
1.6.2021
