Voiks kundilla olla södempää moumenttii, ku tsittaa landella aamulla biolassa ja lysnaa skitun dörtsi opnattuna, mustafogelin luritusta ja sinitinttisulhon kiihkeetä houkuttelua gimmatinttii tsiigaan sen valkkaamaa pönttöö niille.
Sit nää majesteettiset fogelit, nää kurjet ku ne landaa järven vastarantsun hetteikköön skruudaan aamusafkaa. Varmalla ne treenaa tsögaa jos vaikka noi jansmakot oiski jo startannu, suuliksenki jo noustuu, braisaan niitten kutujuitsuja. Ne oiski sit iisii safkaa sieppattaviks.
Nää sinivuokot meidän landepitskulla, salaa joskus sinne jostain förattu, aina jaksaa paiskaa tän mun kevätfiilarin fääreihin. Funtsin vielä duunaa tähän finaaliin oodin tälle meitsin bulisti fanittamalle blumsterille.
Oli ihan nastaa synttäriaamuna toukokuun toka, ku mutsi herätti mut tällä runolla.
Esikoinen sä äitisi armaan oot.
Sinut tuotu on metsän kartanoon.
Maan vielä kun peittää lumi ja jää,
hymy äidin sun unesta herättää.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma
