Eka duunipaikka oli broidin kaa raksalla. Muistan ku sokkelilaudoitukset piti purkaa ja vahvat
surrauslangat piti sahata rautasahalla poikki. Roikuin pää alaspäin ja sahasin paksua rautalankaa poikki ja
valitin ja hikoilin, kesä oli tosi kaunis ja kuuma, intiaanikesä. Velipoika sanoi että nouse sieltä, mä jatkan
ja broidi hoiti homman. Broidi otti mut sivummalle ja sanoi että, älä valita pomon kuullen, vaan tee
hommat kunnolla ja sillä sipuli. Opin siitä että vaikka homma olisi hankalakin, niin en anna periksi vaan
teen homman ku homman nurisematta, vaikka tuntuisi ettei hommasta tahdo tulla mitään. Nyt kun on
eläkeellä ja katsoo elämää taaksepäin ja funtsii niitä kaikkia hommia mitä elämässä on tehnyt, en muista
että yksikään homma olisi jäänny tekemättä, ne hankalatkin hommat. Silloinku oli vielä duunielämässä,
mietti usein, ku olen eläkeellä, sit joskus, en tee enää mitään, mutta se oli silloin ja nyt on nyt. Eläkeellä
kyllä haluu edelleen olla hyödyksi eikä vaan ”levätä laakereilla” Hoitelen tollasta avustusruuan jakelua
joka viikon tiistaina ja se käsittää, avustusruuan hakua aamupäivällä ja ruuan jakoa iltapäivällä. On
mukavaa nähdä iloisia ja kiitollisia ihmisiä ja tärkeää on voida antaa ihmisille ruokaa jota ilman ei kyllä
kovin kauaa kukaan tule toimeen. On iloinen asia että kaupat antavat, päiväysvanhaa ruokaa, leipää,
vihanneksii ja hedelmii jaettavaksi, vähävaraisille ihmisille, joita on tosi paljon. Kevättä kohti mennään,
pidetään lippu korkeella.
Kirjotti Orkki
Hedari 27.02.2021 Levonniemi Orvo
