Tää tapahtu vuonna -61, kun mä olin just täyttäny 7. Me budjattiin Skattan pohjoispuolen
sotilasalueella, Merikassun ja Asekoulun vieres. Siin iha meidän höörneil oli Valmetin tokka, kaks
konepajaa, sotasatama, fengeli ja botskihajottamo. Sen takii sotilasalueel, ku mun faija oli armeijan
leivis, se oli Asekoulun sotilasmestari.
Mä smydjasin niit armeijan solttui, kun ne treenas sulkeist lippukentsul ja räpläs ja putsas
luikkujaan. Ja olihan mullakin ase, ritsat. Syysmyrskyn pudottamast haaraoksast mä olin veistelly
skeglul ritsan rungon. Tarpeeks jäykän kumilenkin olin värkänny fillarin sisuskumist ja nahkalätkän
ammusta, tarkemmin stebuu, varten mä muotoilin saksil hylätyst jatsarin varrest. Hyvä siit tuli,
järee tykki.
Meidän naapuris budjas yks faijan duunifrendi, Kallion Ripa, jolla oli tapana sunnuntaisin mennä
luikun kans skotaan pului Asekoulun ja Merikassun katonrajaoist. Eikä se ollu mikään nallipyssy
tai lutku vaan oikee piekkari. Ripa halus kai todistaa itselleen et sen sihti oli kondikses
sunnuntaidarrast huolimatta ja olihan se – pulu toisensa jälkeen sai heittää veivinsä niin et höyhenet
vaan pöllys. BANG, BANG, BANG!
Ripan esimerkkii noudattaen myös mä halusin treenaa tarkkuusammuntaa. Mut en mä niit pului
raaskinu skotaa, vaan sihtasin fönareihin. Kolme Valmetin konepajan katsin fönarii meni säpäleiks
kliffasti helähtäen ja neljäski melkein, paitsi ku kierroksellaan ollu Valmetin niuha vaksi yllättäen
keskeytti mun harrastustoiminnan. Se tarras mua niskast kii ja alko huutaa ku Poitsilan sumutorvi.
Onneks faija ehti hätiin ja kaappas mut syliinsä. Faija lupas vaksille, et me kyl fiksataan ne fönarit
kondikseen jo heti huomenna. Ja niinhän me tehtiin. Faija ei snärkänny mulle eikä ottanu mun ritsoi
veks, koska se tsennas hyvin et mä olin vaan ottanu siit naapurin Ripast mallii. Vaikkaki huonoo
sellast.
Faija tsöpas lasiliikkeest oikeen mittaset fönarilasit ja Rakest purkillisen kittii. Sit me kletrattii
steegoi pitkin konepajan katsille korjaushommiin. Putsattiin skrabal ja teräsharjal vanhat kitit ja
lasinpalat veks ja duunattiin uudet lasit ja kittaukset paikoilleen. Hyvät niist tuli, paljo paremmat
kun ne alkuperäiset.
Seuravana päivänä himassa mult oli pudota soppalusikka handust, ku ulkoo kuulu ältsin kova
pamaus ja hillitön ujellus! Jenkkiläinen Skyblazers-taitolentoryhmä veti Super Sabre –
suihkareillaan urku auki, ja jälkipolttimet päällä, Skattan katsien yli ja teki tiukan kaarron takas
Kaivarin suuntaan niin et fönarit vaan helis ja mölöbuidun eguist kuoret sano rits rats!
Faijalt sain kuulla, et Skattal aika moni fönö oli menny säpäleiks – Valmetin konepajast kokonainen
rivi. Paitsi kolme, ne jotka me oltiin just fiksattu. Laatuduunii.
Teksti:Matti Kainulainen
