Hedari | pääkirjoitus

Meikäläinen asuu rivarissa ja joskus ku ei oo mitään tärkeetä tekoo, tulee kateltuu fönäristä pihalle.
Rivariasunnoissa ei saa röökäta ja porukoilla on ulkorapulla aina joku lasipurkki mihin heittää stumpit.
Kattelin yks päivä fönarista ulos ja näin ku kaksi tuntematonta kersaa, dallaili vastapäisen rivarin edessä.
Tsiikasin mitä ne kersat touhuu ja ensin luulin että ne yrittää tuikata naapurin oven tuleen. No ku aikani
tihruilin, hokasin että kersathan plokkaa jämiä niistä röökinstupu purkeista. No sellanen ei meitin
rivareissa passaa. Heitin saunatakin niskaan ja loikkasin pihalle. Naapurin kundi oli just skrapaamassa
biiliä ja katto mu vähän hitaasti, ku steppailen pihalla saunatakissa. Samassa kersat näki mut ja jalat alkoi
käydä nopeemmin. Ehdin huudella natiaisten perään että, antaa ne röökipurnukat ja jämät olla ihan
rauhassa ja nyt antaa heittää täältä pihalta. No kersat hävis äkkiä paikalta ja naapuri huuteli että mitä ukko
huutelee. Kerroin naapurille että kersat käy plokkaamassa jämiä lasipurkeista ja sehän ei nyt oikein
passaa, naapuri lupasi että täytyy pitää purkit sisäeteisessä.
Kaikkee niille kersoille tuleekin mieleen ja mietin omaa nuoruuttani, taisi olla meillä vähän samanlaista.
Ku oikeen tarkkaan muistelin, niin tuli mieleen miten käytiin busapysäkeiltä plokkaamassa röökinjämiä ja
otettiin jämistä purut ja tehtiin koiranputkista piippuja, joissa polteltiin röökii ku intiaanit, ei noita aina
omasta lapsuudesta muista. No kersat taitaa olla samanlaisii vaikka ajat muuttuu, niin kersat ei, aina samat
jutut mielessä. No tällästä tää on. Tämä vuosi 2020 oli kyllä erittäin poikkeuksellinen ja toivotaan ettei
vuosi 2021 ole ole samanlainen, vaan erittäin paljon parempi. No sen sitten näkee kun mennään tätä
vuotta 2021 etiäppäin. Kaikkee hyvää kaikille.
Kirjoitti Orkki