On snadisti urpoo ku luulis, et toi duunielo oiski jo förpii ku nää mun eläkevuodetki sit finaalissa starttas. Mut ei. Ainaski parina yönä kuussa vieläki, ku vetää koisii niin taas meitsi luudaa itkukurkussa ja treenaa duunaa Usarii, Kauppalehtee tai iltalehtee ajoissa kiinni. Tää riehuminen siks ku joutu illasta toiseen flaidaan aikataulusta ton reklaamibyroon, toimituksen bulien taiteilijasielujen ja liian snadin latomon miehityksen kera.
Nää meitsin duuniunet ei kyl konsa födaa mulle mitään riemufestii ja sampanjaglasarin kilinää ainaskaan noitten mun onnaamisten glooriaks. Aina jotain feeluu ja noitten mun duunin ihmissuhteiden savuavien raunioiden keskellä harhailuu. Sit ku illan finaalissa toi painokone starttaa lopultaki suoltaan näitä ekoja aviiseja ja meitsi hertta jyskyttäen väijyy painosalissa, et mitähän helvetin mokia tääki ilta on kekannu taas mun kauhuks.
Tää meitsin duunin yks fitti juitsuhan oli se, et ku muiden ammattien mokat yleensä jää staijaan tän duunimestan seinien sisäpuolelle, niin mun mokia pystyy skriinaa koko aviiseja lesaava Härmän jengi. Ei oo ihan redii ja kliffaa, vai mitä?
Vaik tällai. Blisattavien logon alla kerran oli reklaami, myytävänä mökki ja rakki. Tietysti kässärissä oli ollu, myytävänä smokki ja frakki.
Sit tää här vilar osasto. Oltiin taas duunaamassa sundisusaria kondikseen. Illalla mulle skulas latomoon joku hysteerinen nainen. Se aneli, et oisko vielä tsargoo saada yks surija meggeen yhteen kuolinilmoituksen. Sit myöhemmin funtsittiinki, et tän skulaajan siippa oliski vaik ollu tän vainajan joku tunnettu salarakas. Varmallaki kävi tässä meitsillä tsägä, et en kuiteskaan suostunu siihen aneluun. Eikä siitä puhelusta konsa mitään haloota födannukkaan. Ja sit tällanen snadi lipsahdus: Surijoina lapset ja lastenlapaset.
Malmin flygarikentsulla oli ollu joku airshow. Uuden Suomen toimittaja skrivas siitä ihan intona. ”Ja näin tämä pieni kone kohosi yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes siitä näkyi enää pieni musta pillu”. Niin, mitäpä lie silloin latojan ja oikolukijan kuupassa rundannu. Eiks jehna.
Teksti: Jaakko Koroma
