Helsingin Voimailijat, HV:n treenisali staijas Apollongartsalla missä nyt voi hiffaa Kepun komentokeskuksen. Tölikässä budjas Stadin parhaat junnuknekkaajat 60-luvulla. Joen Pekka, Pölläsen Kille, Pietarisen Pekka, Lindelin Tapi ja Viipurin Nyrkkeilijöiden Hahleen Hannu.
Pölläsen Kille oli ihan himo treenaaja. Sen oli kans pakko jatkuvasti väijyy sen painoo. Joskus ennen jotain bulii turneeta Kille löyty bastusta hiki virtaamassa ja tiukka muovi kiedottuna kropan ympärille. SM-skaboissa tää kundi knekkas itsensä muutaman kerran finaalimatsiin, mut bulii epäonnee kundilla ku aina vastustajaksi tuli Helsingin Tarmon Limmosen Jomi. No Jomi tietysti sit aina ne matsit finnas. Kille flyttas myöhemmin budjaan Floridaan.
Pietarisen Pekka joutu buliks pettymykseks lopettaan knekkauksen jo nuorena. Joen Pekka häippäs skönelle ja lesas sit myöhemmin ittensä kapuks. Sille vaan sattu fitti juitsu Singaporessa, ku sen botski osu buliin siltaan ja tää silta sit brakas. Pari inehmoo delas siinä trabelsissa. Pekka stikattiin poseen venaan dumista. Se viru häkissä jotain pari vuotta.
Joen Pekka usein staijas mun systerin ja sen miehen Olden himassa Nykissä, ku se joutu välillä venaan uutta pestii johki kippoon. Joutu joskus oleen kapuna botskissa jonka miehistö oli sellanen värisuora tappajan näkösii sanghaijattuja rofeja, et Pekan oli pakko lukita sen messin dörtsi aina yöks. Se kans piti ladattuu refluu tyynyn alla jemmassa.
Sit yhen kerran ku dallattiin Majorkalla hiffasin upeen avobilikan valoissa. No Joen Pekka tsittas tyyriinä ratin takana. Mentiin sitte tsufelle ja konjakille sen kanssa. Pekan vanhemmilla oli snadi huoneisto siellä Majorkalla.
Sit kantsuu vielä kaveeraa Lindelin kaksosista. Nää oli Tapi ja Ante. Tapi bokras ittensä Suomen junnumestariks. Ku taas tää Ante oli skäfästi tollanen taivaanrannan maalari. No miks niistä nyt sitte skrivaan.
HV:n mestisskabojen päämatsi oli ainaski meidän tuttujen kundien mielestä näitten broidisten matsi. Oikeammin flaidis. Mitään skloddeille sopivaa tsiigattavaa ei tää niitten yhteenotto ollu. Sen mitä Ante fysiikassa ja talentissa hävis, sen tää kundi spiritissä finnas. Tapi sit kuiteski tais aina lopulta nää tiukat matsit hoitaa.
Tutustuin Usarissa Ilmo Lounasheimoon. Oli frilanserina urheilutoimituksessa. Varmallaki tän Telluksen rauhallisin, hymyilevin ja ystävällisin hemmo. Muistan aina kun Ilmo selosti jotain knekkausmatsii radiossa ja sen piti bamlaa jotain erätauon täytteeks. No, Ilmo oli snadisti ollu huolissaan knekkauksen jälkikasvusta ja totes, et ”kehään kaivattais kyllä jo uutta verta”! Eiköhän Ilmo tarkottanu noin niinku kuvainnollisesti.
Ilmo Lounasheimo just sellasena kun sen haluun aina muistaa. Sit tässä poseeraa nuori kundi Tölikästä, jonka into knekkaukseen allko snadisti feidaan ku Ykä Piitulainen, Wiipurin poikii, sille kerran totes, ”et mie oon kuule sitä mielt, et tää ei kyl taijja olla oikein siun lajis”.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma