Joskus tulee minnailtuu 50-luvun jangsterivuosii, ku olin sjungannu läpimurtobiisin ”Anna Pois” (1958). Ennen sitä olin jo tehny viis savikiekkoo (78 rpm) yks niist Diivaillen, joka stikattii Ylessä esityskieltoon. Siihen aikaan radiossa tsittas kuunteluraati, joka lyssnas ett styget on puhtaasti sjungattu ja tsekkas ett ne on kieliopillisest gutaa finskaa. ”Stadin kundi prätkällään” oli liikaa raadille. Siellä kiellettii myös mm Elvis Presley, M.A.Numminen, Irwin Goodman ym starat, joita nykyjengi diggaa ja lyssnaa.
Raati slyytas 1962 jonka jälkeen biisien skulaaminen jäi musatoimittajien vastuulle,
”Anna Pois” levytettii ekaks savikiekolle mutt siit tehtii myös 45 rpm sinkkulevy, joka Wikipedian mukaan on kaikkien aikojen eniten blisattu sinkku. No, uskoo ken haluu. Fakta on, ett nuorisoll ei siihen aikaan ollu levysoittimii eikä omaa fyrkkaa slumppaa plattoja.
Radion lauantain toivotut oli ainoo media jolla nyyat biisit saatii lanseerattuu jengille. Toivomusruletti pyöri: Me skrivattii radioon postikortteja vaihtelevilla käsialoilla eri puolilta landee ku oltiin rundilla ja toivottii meidän omii biisei. Samaa teki muutki härmäläiset orkat. Lindströmin Ekin bändi toivo Muistatko Monrepon, Ranskalaiset Korot ja Pikku Midinettii. Kärjen Topi stikkas kaikille bändeille omia nuotteja joiss oli teksti ”muistakaa tämä kappale teostoilmoituksia laatiessanne”.
Mun keikat slyytas 1966 ku ajoin mällin aamuyöllä kilometripylvääseen Viikin suoralla. Olin tulossa himaan Pieksämäeltä keikalta. Mä olin Malmin lasaretissa 1,5 kuukautta klabbit kipsissä. Siin oli aikaa funtsii laiffi uusiks.
Kokoaikainen keikkailu jäi, rupesin duuniin, perustin oman firman. Samalla reissulla täällä oon viel.
Mä olin kymmenen vuoden aikana levyttäny yli 60 biisii, tehny 3 leffaa ja yli 100 telkkariproggista.
Jengi kuitenki minnas mut ja keikkapyyntöjä tuli. Ekaks mä sanoin tiukasti ei, mä olin antanu vek kitaran ja ainoo soittopeli oli hanuri, jota skulailin botskireduilla ku skiglattii NautiCatilla.
Kolkyt vuotta sitten mä slumppasin nyyan akustisen skitan ja aloin keikkailla yksin.
Vesa Haaja, nykyinen Agentsien solisti, oli haminalaisten kundien kanssa perustanu Whiste Bait bändin, joka skulas vain viiskytluvun rokkii. Vesku skulas mulle 90-luvun vaihteessa ja ehdotti keikkailuu. Pidettii treenit ja biisit kolahti.
Me on tehty siit alkaen kimpass keikkaa sopivast harvakseen. Kierretty Lapin perukoita ja Suomess monta niemee ja notkoo. ”Aikamatka 50-luvulle” näytti innostavan jangstereita. Messissä on ollu ”ikipirtsakka” Pirkko Mannola ja täytyy lyftaa bresaa friidulle, joka vieläkin duunaa spagaatin stagella. Vauhtimimmi.
Lasse Liemola keikalla 13.12.2014 ravintola Kaisaniemessä.
Viimeisin keikka oli lauantaina 13.12.2014 ravintola Kaisaniemessä. Meitä oli siellä kolme bändii, yks Saksasta. Whistle Bait skulas 22.15 – 23.30 ekan setin jossa mä sjungasin kokonaiset 15 biisii. Paul Ankaa, Cliff Richardii ja muita kivoja biisejä jotka olin levyttäny. Siihen aikaan – 50-luvulla – ei ollu nuorisomusan kääntäjii ja jouduin ite skrivaan tekstii: Anna Pois, Diivaillen, Living Doll, Me Nuoret, Toiveloma ym on omaa tuotantoo.
Kaisis oli loppuunmyyty ja jengii jäi hengailee ulkopuolelle. Keikka vedettii kundien kanssa fiiliksellä. Mä hiffasin, ett tää onnistuu. Me vedettii täysillä. Tsennasin ett ääni alko brakaa loppupuolella.
Seuraavan päivän lukukeikka tsyrkassa oli hiljaista mutinaa.
Maanantaina kävin all alone kitaralla Kuusikodissa Espoossa. Talo on aikanaan byggattu Vapaussodan veteraaneille. Nykyisin se toimii vanhainkotina. Ääni oli palautunu ja me sjungattii joululauluja. Lohismörgarikeikka toi glaiduu fiilist gamloille.
Gutaa Jolee ja Kliffaa Nyyaa 2015
Lasse Liemola
