”Hän on minun mieheni”.

Skujattiin tänään landelle väijyyn ruskaa. Yhtäkkii meitsin känny alko hälyttään. Aloin tsögaa kännyy rotsin fikasta. Ei jumankeka, ei löytyny kummastakaan. Starttas pukkaan paniikkii. Käännyin siipan puoleen ja epäilin hädissäni, et ”voi perkele, jäiköhän se sinne Hiidenveden tsufemestaan?”
Teksti: Jaakko Koroma
Åkelin friidun olemus vavahti. Se tsiigas totisena Turun vanhaa tietä numero 110 ja kuulin sen hiljaa toistavan itsekseen ”Hän on minun mieheni”.
Teksti; Jaakko Koroma
Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *