Oon joskus funtsinu, et toi joraaminen on varmalla bulein tsäänssi tällaisen ujonki kundin treenaa skotaa gimmaa. Et yleensäki on huisin stärää funtsii ku kundi pokkaa lehmiksessä staijaavalle giltsille, niin nää kaks ventoo sit starttaa leijuun musan tahdissa, ekaks snadisti hapuillen niinku toisen jorausstailii tsögaten.
Minnaan, et kerranki Hämiksellä yks daami totes, et tää jortsumesta onki varmalla stuidujen pleisi. Tsiigasin daamii et mites niin? No, typy jatko, et ku kundien handut tässä mestassa on ku beibin pylly, pehmeet. Et tällaiki sit kumpiki joraaja starttaa snadisti kerrallaan tsögaan dataa toisesta. Sit joskus tää ekaki styki jota jorataan, voi jo duunaa buliiki intresanttii partrenii kohtaan. Ja finaaliks tästä ekasta pokkauksesta, voiki sit starttaa näitten kahden ujon hertan södee kimppahististä.
Oon kans usein jortsuvuosina lotonnu, et mistä tää kahen peräkkäisen stykin idis ois niinku födannu. Ainaski siinä sai tsargoo tsiigaa silmiin ja bamlaa tän jortsudaamin kera, tän parin kolmen minsan breikin aikana. Sit sillai pääsi ainaski snadisti, hiljanenki kundi väijyyn tän giltsin sieluneloo ja sen födausmestan murteita.
Funtsikaa nyt kundit snadisti, miten helvetissä sä voisit vaikka jossain dösäpysäkillä pokkaa jollekki södelle giltsille, alkaa nojaa siihen ja kysyy, et staijaat sä useinki venaamassa dösää tällä pysäkillä. Studaan vaan, et vois tulla jannulle veskasta.
Miten helvetin monta onnetonta giltsii ja kundii on tsögannu ja saanukki lohtuu niitten yksinäiseen eloon, tän Leo Lindblomin orkan skulatessa junttitangoo ja foxii tai vikaa valssii ku oli jo duunattu diilii kimpassa dallaa himaa kohti.
Teksti ja kuva: Jaakko koroma
