Viime viikolla skrivasin meidän skiglausredusta Tallinnaan Olympialaisten purjehdusskaboihin.
Siitä riitti minnailuu koko seuraava veneilykausi.
Nyt tehtii snadimpii redui Porkkalan kärkeen Vaakaluodolle jonka venekerhossa oltii jässäreitä.
Makee lungi mesta, joss usein saatii lämmittää bastu ihan itsellemme.
Jussin viettoo sinne keräänty kymmenkunta botskii. Lipunnnosto kuudelta, grilli ja bastu kuumana koko yön.
Mä tein biisin ”Vaakaluodon kalliot”
jota jengi sjungas nii ett musa raikas naapurisaariin.
Säestin mun botskihanurilla, joka seuras messissä kaikilla reduilla.Syksyllä skiglauskauden päättyessä botski piti telakoida ja nostaa pukeille huoltoo varten.
Neljän kaverin kanss lähdettii Stadista ekaks Hankoon. Syyskuinen viikonloppu sopi parhaiten, arkipäivät tehtii duunii.
NautiCat näytti parhaat puolensa ku ei tarttenu funtsii aikatauluja.
Köydet irti ja sä nautit matkalla olosta. Botskiss kykeni sen kulkiess duunaa snadii skruudattavaa, dokaa borkat läikkymättä. Tukevaa maltillist matkantekoo.Hankoon saavuttii iltamyöhää ja Catty Smart kiinnitty laituriin.
Meidän piti palata Stadiin takas duuniin.
Matkaa jatkettais seuraavana viikonloppuna.
Pomppas!
Eikä seuraavinakaa viikonloppuina onnannu.
Talvi pukkas päälle ja Catty Smart jouduttii jättää Hangon satamaan talveks.Nyt tuli tenkkapoo: Kestääks botskin runko jäiden puristuksess?
Entä moottori jossa vesijäähdytys? Kuinka akkujen käy? Makeen vodan säiliöt? Purjeet?
Mä skulasin Pentti Siltalalle. Sain ohjeita ja hän rauhotteli: kyll se selvii.Talvella käytii pariin otteeseen tsekkaamassa botskin kuntoo. Snöge peitti täkin, startattii moottori ja käytettii lämpimäks.
Jäätä ei muodostunu ihan kiinni botskin runkoon.
Kaikki näytti ok.
Keväällä ku jäät shingras ja merivesi lämpeni lähti neljä kundii Hankoon botsinhakumatkalle eväät messissä.
Köydet irti, keula kohti itää ja Catty Smart tuotii Stadiin himasatamaan.
jatkuu…Teksti ja kuva: Lasse Liemola
