Mun viides botski – NautiCat 33 sai kasteessa nimen Catty Smart. Mä bamlasin viime viikoll sen slumppaamisest.
Kaksmastonen NautiCat skiglas motskilla paremmin ku purjeilla, se täyty myöntää arvostelijoille.
Me lyftattii purjeet kaks kertaa sinä aikana ku sen kaa reissattii.
Eka pidempi redu tehtii v 1980 Moskovan olympialaisiin Tallinnaan, joss järkättii
kaikki olympiaskiglaukset Pirittan skiglauskeskuksess.
Meiltä Härmästä lupas neukut ottaa vastaan 25 purkkarii. Brändö Seglaren kiintiö 5 botskii onnas meitä.
Paprukrigut järkättii ja hela armaada startattas Klippanin huudeilta. Skiglattii peräkanaa ja Neukkurajalle piti saapua samaan kloguaikaan.
Meidät kaikki roudattii Miiduranta-nimisen fiskarikolhoosin satamaan, Tallinnan itäpuolella about viis kilsaa. Alue oli aidattu ja ulos dallattii passitsekkauksen kautta. Joka botskin edessä stondas neukkusotilas kalasnikovin kaa.
Snadisti tuli studarifiilis.
Näiden kundien pärstät peruslukemill ku stebuun veistetty, ei smailin häiväystäkää.
Viikko niit joutu tsiigaa.
Botskit tsekattii joka sopukast nii tarkkaa ett Catty Smartki tuli kunnolla grevattuu kölii myöten. Mitää ei jätetty tsiigaamatta.
Me saatii poistuu Tallinnaan Piritan satamaa tsiigaa skaboja.
Ei kiinnostanu Catty Smartin miehistöö.
Se hyppäs dösään ja häippäs Cityyn Raatimiehentortsalle.
Sen laidalla stondas joromesta Vana Tallinn.
Sinne siis!
Dörtsillä stondas Kerberos: ”vaba koht ei ole”
Mä stikkasin sille kympin ja bamlasin ”koht on!”
”Koht on” vastas Kerberos ja dörtsi öppnattii.
Mä jorasin yhden friidun kaa ku mun frendi bamlas mulle ”älä pidä sun passii takafikkassa,
joku voi sen snutaa.”
Okei, annoin passin friidulle käsilaukkuun.
Ilta sujui kliffasti ja yhtäkkii tuli hoppu takas botskille.
Me tultii passitsekkaukseen, kundit häippäs botskille. Perskules, mun passi jäi friidun käsilaukkuun!
Kaks timmaa aamuyöstä mua kuulusteltii. Vaksipomo tuli mun kaa botskille ja
mä näytin mun fiudetsettii. Bossi usko ja sain jäädä goisaa.
Seuraavana päivänä piti mennä Cityyn treffeille illan friidun kaa. Kaverit vinoili ”Passi meni ku Kankkulan kaivoon, tuskin saat takas”
En mä edes tsennannu ku friidun etunimen!
Passitsekkauksen miehistö oli aamulla
vaihtunu ja nyt tuli buli ongelma. Ei ne uskonu mun selityksii. Onneks siit dallas ohi eilisillan bossi, joka bamlas niile jotain ja mä pääsin läpi.
Ylläri, ylläri, friidu tuli sovittuun aikaan ja sain passini.
Loppuaika me hengailtii botskissa, skulailtii, skruudattii ja nautiskeltii.
Meidän miehistöön kuulu oma bändiduo
Lassen hanuri ja Immun klarinetti. Oltii oikeesti suosittui naapuribotskien jengiss.
Viimeisenä päivänä skiglarinomistaja Miettunen froogas voitaisko skulaa jotain ku hänen vieraaks saapuu rajavartion bossi. Ainoo biisi joka tsennattii snadisti paremmin ja jotenki onnas: Kotkan Ruusu. Ok sano Miettunen. Neukkuseurue stannas meidän botskin eteen ja me skulattii Kotkan Ruusuu.
Miettunen bamlas bossille, ett tää valittii siks ku Kotka ja Tallinna oli frendicityjä ja biisi sattu olee myös Kekkosen Urkin lemppari.
Keikka onnistu nii upeesti ett Miettunen lupas järkkää meille kutsun seuraavan vuoden Baltic Regattaa.
jatkuu…
Lasse Liemola
Catty Smart kippari
