Hedari | Pääkirjoitus

K niin kuin kevät ja kesä
Olishan se kivaa jos voisi unohtaa – edes hetkeksi sen yhden k:lla alkavan sanan. Mutta ei! Uutiset, lehdet,
ajatukset – kaikki yhtä koronaa. Eikä loppua näy puheelle, eikä taudille. Onneksi on saatu lisää tietoa ynnä
kokemusta ja vähän voitu höllätä ohjaksia. 70+ saa käyttää ihan luvalla omaa ymmärrystä ja harkintaa
annettuja toimintaohjeita noudattaessaan. Erityisesti toivotaan edelleen vältettävän fyysisiä kontakteja
mahdollisuuksien mukaan ja tarvittaessa. Se on meille selvää! Mutta jotkut jutut tuntuvat hassusti
kiepsahtaneen päälaelleen, kuten maskin eli kasvosuojaimen käyttö. Sehän tarkoittaa oikeastaan
naamioituneena esiintymistä. Rätti naaman edessä ryöstettiin pankkeja ja vankkureita Pecos Billissä, kun
käteviä ja tähänkin hommaan sopivaksi havaittuja sukkahousuja ei vielä ollut keksitty. Sitä paitsi kasvojen
peittäminen julkisella paikalla ja tunnistamista estävällä tavalla on epäilyttävää. Meillä lakikin sen kieltää,
jos on pahat mielessä. Aikomuksia on tosin vaikea varmasti tietää kun maailmalla on nähty pilvin pimein
iloisia pellejä ja hymyileviä joulupukkeja rötöstelemässä ja tekemässä hirmutekoja. Nyt nenän ja suun
peittävä suojamaski onkin hyvis, jokaiselle pakollinen turvaväline 50 maassa. On se meilläkin todettu että
ne voivat estää pärskivää kantajaansa tartuttamasta muita. Ryssiksen tai Kaivarin poluilla osataan jo
vastaantulijaa vähän väistellä, mutta kasvosuojia ei monella näe. Se tässä onkin konstikasta, että
taudinkantajana voi toimia kuka vaan ja niin viattomasti aivan, itse sitä tietämättä. Eduskunnassa on 8.5.
tehty aloite, että kasvomaskeja tulee käyttää kaupoissa, joukkoliikennevälineissä sekä julkisissa tiloissa,
joissa turvaväleistä ei voida huolehtia. Hyvä!
Samaten asuntoon eristäminen on monimielinen juttu. Saahan sitä 70+ yksikseen ulkoilla tai niin että
kaveriin on turvaetäisyys 1-2m ja etäältä tuttuja moikkailla, mutta sisätiloissa olisi mieluiten pysyttävä, eikä
vieraita ovesta sisälle päästää. Tarkoitus on varmasti hyvä, mutta suojataanko meitä muilta vai muita
meiltä, riippuu näkökulmasta. Ennen maailmassa hankalat pistettiin selliin ja lukko päälle, vettä ja leipää
annettiin luukusta. Eristys on kova rangaistus. Sitä käytetään jos on vaaraksi itselleen taikka muille. Ei tätä
nykyistä taudilta suojaamista voi tietenkään rangaistuksena pitää. Mutta eristämisellä voi olla
kauaskantoisia negatiivisia seurauksia varsinkin ystävien puuttuessa. Onneksi näitä uhkia on alettu ajatella
ja ryhdytty miettimään miten niiltä voitaisiin välttyä.
Kun kokoontumiset on kielletty, lähes kaikki ja kaikenikäisten harrastaminen muiden kanssa on katkolla.
Ystävät ja kaverit on pitänyt tavata oman pesän ulkopuolella ja turvavälin päässä ulkosalla. Jengi onkin
joutunut tekemään digiloikan erilaisten appsien virittämisessä. Zoomit, Teamsit, vanha Skypekin ja
älypuhelin tuo frendit, sukulaiset ja koko tutun porukan lähelle. Se edellyttää, että laitteet ovat kunnossa ja
johdot seinässä kiinni. Olemme tietotekniikan ja sen vihreitä valoja iloisesti vilkuttelevan modeemipurkin
armoilla. Jos vilkkuvat valot sammuvat niin samalla katkeaa online yhteys koko ulkomaailmaan. Sinne
häipyvät netti, pankki, sähköposti ja kaverit sekä kaikki ihmisten itse hoidettaviksi siirretyt asiat.
Korjattavahan tämä homma on tietysti ja pian. Onneksi apu löytyy puhelimen kautta, sanon omasta
kokemuksesta. Ihana fiilis kun vihreät valot alkavat vilkkua ja maailma on taas auki.
Meille kaikille, ei karanteenissa oleville, yhteinen luvallinen, suositeltu ja hieno asia on ulkoilu. Stadissa on
keväisen luonnon ihasteluun upeat mahdollisuudet. On puistoja, rantoja, kallioita ja metsiä joiden polkuja
riittää kaiken ikäisten ja kuntoisten tallattaviksi. Vahva viesti Lapparin säilymisestä ihmisille avoimena
paikkana stadin sydämessä ilahduttaa ja sielläkin luonto herää ihan niin kuin ennenkin, siitä riippumatta,
että koko maailma tuntuu olevan sekaisin. Linnut tekevät pesää ja rantaharakat kirkuvat kevättä. Entiseen
ei vielä ole paluuta, kukaan ei tiedä mitä kaikkea tästä seuraa ja on vielä tulossa. Kevään jälkeen on ainakin
ennen tullut kesä ja sitähän me odotamme.
Soile Tammisto

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *