Laiska kun oon eikä pitkästä ketjusta postauksia kaikki hittaa kilika-sanan selitystä, skrivaan sen tähän erikseen.
Spåran förarilla oli klabbin vieressä lattiassa snadi nappula. Kun vaunu oli lähdössä, förari painoi tsengalla nappulaa, jolla kilautii pari kolme kertaa ulkopuolella olevaa klokua lähdön merkiksi. Klokun ääni oli heleän korkea ja kuuluui hyvin ulkopuolen katumelun yli. Siitä jalankulkijat snaijasivat spåran lähtevän liikkeelle.
Oli siellä vaunun sisälläkin kilauttaja, mutta sen kuulivat vain matkustajat. Monet tuossa aiemmassa postauksessa mainitsivat sen, vaunun pituinen lanka, josta vetämällä kondari tai matkustaja saattoi ilmoittaa förarille, että seuraavalla pysäkillä halutaan veks. Vähän mua ihmetyttää, että onks kaikki slanginytläiset niin nuoria, ettei yksikään muista tota kilautinta.
Fråågataan nyt sitten toinenkin vanha homma. Mitä förari duunas, kun vekseliin tultaessa automatiikka ei kääntänykkää vekseliä?
Teksti : .