Viime viikolla mä skrivasin mun ekasta botskista. Stikkasin myös foto
Se kiinnosti vilt jengii ja lisäs inspist bamlaa mun tokasta botskista.
Pari suvee avobotskilla, johan alko skruudi-into skiglailuun kasvaa.
Öögaan sattu Porvoon Kråkön veistämön – oisko ollu Liljeberg tai Tillmann –
limirunkoinen katettu uppoumabotski. Veistämön ylpeys, puubotskien aatelii.
Keskimoottori, matkanopeus about 8-10 solmuu. Hulppee ilmestys jolla uskalletti
skiglailla pitempii redui.
Botski sai kasteen: sen nimeks tuli KIMTOM mun skidien Kim ja Tom mukaan. Perässä liehu Suomen lippu.
Ei vielä oltu minkään venekerhon jäsen.
Kerran jouduttii merihätää: oltiin palaamassa himasatamaan Pellingistä.
Keli kohtalainen, näkyvyys hyvä ja miehistöllä rento meno.
Vaiffi sekä skidit Kim ja Tom.
Emäsalon luotsiaseman kohdalla kuulu kova pamaus moottorin juurelta.
Botski pysähty ja jäi kelluu avomerellä. Ankkuri ei yltäny botneen.
Mä öppnasin moottorikuomun ja vika löyty heti: Potkuriakselin laipan pultit
kaikki poikki. Moottori skulas, potkuri ei pyöriny.
Me kelluttii ja ajauduttii hiljalleen rantaa kohti.
Huidottii vimmatust et luotsiasema hiffais.
Monet kliffat redut familyn ja frendien kans jäi minnailtavaks.
Kråkön veistämön lippulaiva KIMTOM botskina palveli meitä kolme kesää,
kunnes alko tekee mieli nopeampaa menopelii.
Skruudi-into skiglailuun jatko kasvuu…
Jatkuu ens viikolla..


