On kivaa olla kehitysvammainen,
ikuisesti iloinen ja onnellinen,
toisenvaraisena toisten tuijoteltavana,
ulkomaailman avustettuna kohtaama.
On kivaa olla kehitysvammainen,
kun ei osaa lukea, laskea, kirjoittaa,
kun voi epämääräisesti ilmaista itseään,
kun ei osaa pyyhkiä itse persettään.
On kivaa olla kehitysvammainen,
kun ei kykene puolustamaan itseään,
kun ei tunne laillisia oikeuksiaan,
kun ei selviydy itsenäisesti arjestaan.
Kotona on kiva leikkiä, soittaa musaa,
syödä, katsella telkkaria ja huilata.
Ei tartte pelätä outoja ihmisiä ja tilanteita.
Mutsi ja faija vie konserttiin, reissaamaan.
Päivätoiminnassa on kivaa puuhailla,
olla yhteisön jäsen ja silputa paprua.
Vapaa-ajan ohjaaja vie rumpuihin, uimaan
ja Stadiin kimpassa hengailemaan.
Olisi kivempi olla kehitysvammainen,
jos otettaisiin mukaan yhteiskuntaan
sen yhdenvertaisena jäsenenä,
jos kohdeltaisiin tasa-arvoisena ihmisenä.
Vaihtaisitko sinä kehitysvammaisen kanssa osaa?
Teksti ja kuva:Matti Laitinen
kehitysvammaisen pojan isä
26.2.2020
Puolustuskyvyttömät kehitysvammaiset ihmiset saavat surkeaa eläkettä, josta pitää kustantaa mm. asuminen, ravinto, päivätoiminnan ateriat, lääkkeet, matkat, vaatteet ja vapaa-ajan harrastukset. Työosuusrahan poistaminen teki ison loven kehitysvammaisten pieniin tuloihin. Kukaan ei synny omasta tai vanhempiensa tahdosta kehitysvammaiseksi ihmiseksi. Täytyykö kehitysvammaisten leiskauttaa yli 200 metriä lentomäessä ennen kuin heidän tarpeensa huomioidaan?