Tää hirviö on Linotype-latomakone amerikkalaisella klaviaturilla. Oli myös saksalainen latomakone Intertype, jossa kirjaimet staijas eri kohdissa klaviaturia ku jenkkien vehkeessä. Molemmissa kuiteski ihan sama perusidis. Näitä latomakoneita oli Usarin lehtilatomossa kaikkiaan n. 20. Joista vain kaksi oli sakemannien Intertypejä.
Muistan vieläkin Linotypen klaviaturin ekan kirjasinjonon ylhäältä alas: e,t,a,o,i,n. Ei oo tää vehje maailman silmiä hivelevin keksintö. Miks tarttiskaan olla.
Nää koneet skulas yleensä uskomattoman luotettavasti. Oppipoikana sit pääsin aikanaan tätä Linotypeä pelonsekaisella kunnioituksella treenaan. Tällaisella ufolla meitsi sitte onnas hankkii perheelle leivän pöytään Uuden Suomen lehtilatomossa vuodesta 1961 vuoteen noin 1972.
Väänsin opinnäytteeni eli hakkasin minimin vuonna 1961, naputtamalla kahdessa tunnissa määrätyn määrän puhtaita lyöntejä. Koska yhdessä Usarin 11 ciceron levyisessä palstarivissä, oli n. 32 kirjasinta plus muutama sananväli, yhdestä lyöntivirheestä vähennettiin aina koko tämä 32 lyöntiä. Siksi koska kun lyöntivirhe korjattiin, jouduttiin koko rivi skrivaamaan ja valamaan uudelleen.
Sitten tuli tää fitin valoladonta, joka vähitellen tappoi ikiaikaisen guttenbergilaisen jalon latoja-ammatin. Ollaan mun ikäisten kollegojen kera vikoja, oikeen ja ainoon kirjaltajasukupolven edustajia.
