Ekonomi Jari Melkonen loikoili Tölikässä kolmionsa leveällä jenkkivuoteella ja katseli seinänlevyisestä telkkarista aamuteeveetä. Yöpöydällä oleva läppäri seurasi maailman pörssikurssien kehitystä. Avonaisesta fönäristä kantautui Runeberginkadulla liikennöivien ykkösen ja kasin sporien kolina ja vihlonta. Uutisankkuri kertoi 70 prossaa nuorisosta olevan melko tai erittäin huolissaan maailman ilmaston tilasta. Ankkuri lohdutti, ettei ilmastoahdistus ei ole kuitenkaan mikään tauti. Siinä on kyse yksilön vaikeista tuntemuksista, jotka kumpuavat ympäristöongelmista ja niiden aiheuttamasta uhasta.
Aamun toisessa pääuutisessa Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump tarjoutui ostamaan Tanskalta Grönlannin osoittaakseen maailmalle, ettei Grönlannin jäätiköiden sulaminen aiheuta ympäristökatastrofia maailmalle. Kun Grönlannin luonnonvarat saadaan Yhdysvaltojen tuottoisaan käyttöön, presidentin mielestä maailman talouskasvu päinvastoin elpyy ja hyvinvointi kukoistaa sekä ahdistus kaikkialla maailmassa vähenee. Uutinen lohdutti Jaria. Älypuhelin plingahteli jossain.
Jari oli goisannut viime aikoina kehnosti. Mieliala oli jojoillut tasaisesti miinusasteikolla. Duunissa sijoitusyhtiö Ylenhyvä Oy:ssä asiakkaiden osakesalkkuista huolehtiminen kompuroi. Hän toimi pörssissä malttamattomasti ja poltti helposti hihansa. Jari tunsi olonsa levottomaksi. Häntä närästi ja ummetti. Sprägäritkin dunkkasivat pahalle. Jokin kalvoi menestyjää. Hänen teki mieli soittaa omalle mutsille.
Jari oli luontoihminen. Hän seurasi ykkösestä Avaraa luontoa. Hän harrasti kertakäyttöihmissuhteita ja -astioita. Negatiivisuus oli hiipinyt salaa sotkemaan hänen elämänsä fokuksen. Liikelounaat olivat lyhentyneet. Lentopisteet eivät karttuneet. Kausilibarit jäivät käyttämättä. Brassipihvit ja laatusiget eivät enää maistuneet klubilla. Sporttiaudilla ei huvittanut kaahata. Erektion astekulma oli tvistannut kuin Dow Jones -indeksi. Hän ei kyennyt enää ylittämään edes donan vapaa-ajan viikkobudjettiaan. Brenkku putosi, mutta vain yksin omassa seurassa. Frendit olivat huolissaan Jartsasta.
Jari strippasi silkkisen aamutakkinsa ja kävi virkistävässä suihkussa. Hän viritti peilin edessä sänkitrimmerillä skeggensä neljään milliin. Hän vaihtoi itselleen uudet kalsarit ja viskasi entiset Dick-merkkiset munakotelot rodariin. Hän puki ylleen räätälin ompeleman pikkurotsin ja kauluspaidan sekä kokonaisuuteen hyvin sävyttyvät suorat byysit. Paidan kauluksen hän jätti rennosti auki. Jalkoihinsa hän veti Lontoossa teetetyt kävelypläägät. Ulkonäkö on avain luottamukseen.
Jari dallasi kadun toisella puolella sijaitsevaan ravintola Eliteen aamiaistamaan ja funtsaamaan oman elämänsä tarkoitusta. Mies parkkeerasi Eliten kantapöytään ikkunan viereen. Mika Waltarin kivinen Kuningasajatus oli jähmettynyt raflan eteen omalle paikalleen. Tarjoilija tepasteli Jarin luokse ja tiedusteli totuttuun tapaansa:
– Huomenta. Aloitetaanko tänään sillä tavallisella ja jatketaan sen jälkeen talon tuhdilla aamiaisella?
– Hyväksi koettua päiväjärjestystä ei kannata muuttaa. Tänks.
– Aivan, aivan.
Jari silmäili siemaillessaan aromilasista aamuarmanjakkia pääkaupunkilaista päivälehteä. Tarjoilija raahasi pöytään englantilaisen aamiaisen ja kahvia. Jari tsiigasi silmät pyöreinä Päästöahdistus Oy:n ilmoitusta: ”Me tarjoamme yksilöllistä ja ryhmämuotoista valmennusta ilmastoahdistuksen hoitoon. Valmennukseemme kuuluu mm. merkkikuluttamisen siedätysjaksoja, tasokasta ja yksilöllistä välineliikuntaa, ekskursio formulakisoihin, itsensä hyväksymistä laatukuluttajana ja positiivista suhtautumista ilmastonmuutosta kohtaan. Ilmastonmuutos on nähtävä mahdollisuutena oman onnellisuuden ja hyvinvoinnin ylläpitoon sekä tienä tuottavaan liiketoimintaan. Meilaa meille, paikkoja on tarjolla rajoitetusti: paastoahdistus@pa.fi.”
– Tämähän sopii minulle kuin peukku perseeseen. Täytyy ringata tänään työterveyshuoltoon ja meilata sen jälkeen hakemus Päästöahdistukseen. Mähän voisin ryhtyä päästövälittäjäksi. Unionissa kasvihuonekaasupäästöjä tuottavat laitokset ovat velvollisia omistamaan kutakin tuottamaansa päästömäärän yksikköä kohti tietyn määrän päästöoikeuksia, joita ne voivat ostaa ja myydä keskenään. Mä ostaisin näitä oikeuksia netin kautta ja myisin niitä voitolla energiatuotannolle, metallinjalostus- ja kemianteollisuudelle ympäri Eurooppaa. Näin mäkin kantaisin oman eettisen korteni yhteiseen kekoon ja maailma pelastuisi. Olen ansainnut itselleni vesiskootteriretken rakkaalle Seurasaaren selälle. Minä olen sen arvoinen.
Matti Laitinen
28.8.2019
