Snadisti jorinaa kulttuurista enemmänkin, kun tulin tossa tölvänneeksi Stadin herroja, jotka antoivat pilata katunäkymän lisäkerroksella Erottajalla, taitaa olla Erottaja 2.
Eilisessä Hesarissa oli Kulttuuriosion alussa poikkeuksellisen hyvä skrivaus Stadin byggaamisesta maisema-arkkitehtuurin näkökulmasta. Tiivistettynä se on yhdessä Sari Niemisen virkkeessä, jonka toimituskin on poiminut erilleen: Helsinkiä rakennetaan pääomasijoittajien ehdoilla. Jutussa siteerataan useita eri alojen ammattilaisia ja puututaan asiaan kaavoituksesta alkaen aina maiseman viimeistelyyn. Monet varmaan muistavat kantakaupungin suuret korttelipihat, joissa kasvoi nurtsia, puita ja pensaita ja skidit braijas turvallisesti, suulis skriinas suoraan pitskulle kun byggat olivat rajallisen korkuisia. Vaan ei enää. Byggat on korkeita, pitskut betonia ja parkkipaikkoja ja niiden alla taas biligoita. Eikä vihreää ulkona näe kuin vihreiden vaalimainoksissa.
On tietysti tosi harmi, että palaan eiliseen lehteen vasta tänään, anteeksi siitä. Mutta taatusti monilla teistä on lehti vielä tallella, joten kaivakaa esiin ja plugatkaa. Asia on kiinnostanut mua jo vuosikymmeniä, skrivasin silloin jutun Hesariinkin, jossa surkuttelin ahdasta suunnittelua ja luonnon puuttumista.
Toisenlaisen kulttuurin loistoesimerkki on Ateneumin näyttely ”Hiljainen kauneus. Pohjoismaiden ja Itä-Aasian yhteys.” Se on katsaus satavuotiseen yhteydenpitoon ja vuorovaikutukseen Pohjoismaiden ja erityisesti Japaniin ja Kiinaan. Näyttelyn painopiste on kuvataiteissa ja keramiikassa; näytteillepano on erinomainen ja teosten laatu loistavaa. On kuulkaa Stadi taiteenharrastajille todellinen Mekka, maailmanluokan taidemuseoitakin on neljä, Ateneum, Kiasma, HAM ja Amos Rex.joihin kuka vain voi poiketa pientä maksua vastaan, hyviä gallerioita on kymmenittäin.
Ja lopuksi snadisti sapuskakulttuurista, näin kotikokin näkökulmasta. Syyskuu alkoi ja palattiin sen mukaisiin normisapuskoihin. Ekaksi valikoitui ns. karjalanpaisti, kun sattui marketissa olemaan possun munuaisia. Siitä suoraan lihatiskille, jossa taas sattui olemaan vajaan tuuman paksuisia possun kylkipaloja, joissa oli puolen tuuman läskireunus, ja naudan lapaakin hittasin. Siinäpä ne, himassa oli bulit sipulit eikä muuta kuin putsaamaan ja paloittelemaan, vodaa, mausteet ja pataan. Niin yksinkertaista, kolme tuntia uunissa ja eikä kuin skruudaamaan. Siinä ventatessa duunasin oivan jälkkärin, ruismarjapuuroa ja milkkiä. Nam!!