os joku stadilainen gimma tai kundi ei ole vielä snaijannut, miksi Keskuspuistoa ei kandee tuhota tai pilkota, vaan säilyttää, voin kertoa snadin salaisuuden. Skuttassa voi ulkoilun, svettailun ja fillaroinnin lisäksi myös sienestää. Skujasin tänään aamupäivällä dösällä Paloheinään. Plokkasin skuugessa isäntäpuiden alta korillisen punikkitatteja. Ne stondas siellä venttaamassa mua. Pitää löytää vaan mestat, missä niitä kasvaa. Maukas saalis monipuolisti eläkestarban skruudirinkulaa ja toi iloa elämään. Osan kuivasin, osan pakastin ja loput stikkasin pannulle paistumaan. Tattimuhennos on gutaa kamaa. Satokausi on alkanut. ML
KIERTOKULKU
Ruskainen syyspäivä.
Lehmukset ja vaahterat
vaihtavat väriä.
Pojat potkivat kentällä palloa.
Kävin eilen sienessä.
En etsinyt sieniä,
ainoastaan maastoja,
joissa niitä kasvaa.
Löysin sammaleen seasta
kimppuja, pesäkkeitä ja peltoja.
Aurinko paistoi rinteen kylkeen.
Yhteiselo ylläpiti elämää.
Kunnioitin seitikkejä ja tuhon enkeleitä
havupuiden kavereina.
Ihailin karvarouskujen kauneutta.
Metsässä on mieleni koti.
Mattapintaiset rouskut,
pulleat tatit ja suppilovahverot
täyttivät korini.
Sienisääskien toukat ottivat osansa.
Tänään kuivasin, ryöppäsin,
suolasin ja purkitin.
Talvella sienisalaattia syödessäni
haaveilen uudesta kaudesta.
Talvi taittuu,
kevät koittaa,
kesä kuihtuu,
syksyn sienisato saapuu.
Matti Laitinen
24.9.2011
