”Sulle laulan neiti kesäheinä…” 106 vuotta giftiksessä. Ylös ja alas, vaan ei sekunttiikaan tappavan tylsää.
Tsitattiin yhen Patun kera yks sunnuntai-iltapäivä Eliteessä. Heitettiin huiviin muutama ginitonik, ku sen hinta oli jurrisuhteessa ylitse muiden. Bamlattiin kaikkee skeidaa ja sit Pattu, duunataan tää Patun piikkiin ku se on jo delannu, et häippästääks Hämikselle joraan. Mähän en yleensä käyny sunnuntaisin jortsuissa, ku mun mummuvainaa aina opetti, et muista pyhittää leedipäivä.
Hämis oli siitäki kliffa jortsumesta, ku sinne pääsi ineen vaikka joskus döfais muullekki ku tillilihalle. Ku funtsitaan vaik taas tätä Kultsaa. Sinne ku treenas päästä joraan vaik ihan snadin skäfässä, niin eiks nää Stadin Jyryn nuoret brotarikundit, stikannukki sut puolnelssonista parin immelmannin kautta takas gartsalle. No, sit me Patun kanssa stondattiin Hämiksen narikassa ja slepattiin rotsit veks. Sit mun nuori eloni repes lopullisesti. Mä hiffasin ekan kerran oikeen enkelin.
Tää Miss Universumi ei ollu Armi Kuusela, vaan yks Eeva. Mä olin ihan seven heven fiiliksessä. Mun hertta hakkas. Mun klabbit meinas brakaa. Mut tuun kyllä aina sanoon kiitti tolle Mr. Gin Tonikille, ku se kehitti mulle mun spirittiin styrkkaa, et jänäsin mennä pokkaan tolle mun unelmalle.
Sit varmallaki jostain ihme tsägästä johtu, et me dallattiin näitten jortsujen jälkeen Hämikseltä yhessä Fennian eteen, ku tää giltsi budjas Ogelissa ja sen dösän päättäri oli siinä. Tän busan outo lempinimi oli nakki. Sain ruinattuu tällit parin päivän kuluttuu siihen samaan busamestaan.
Tsörasin sit mun Hillman Impillä sitä donnaa tsögaan kyytiin. Kundit muuten aina kaveeras fittii hokuu: ”ku ajat Hillman Imppiä, et koskaan jää ilman… jotain, mitä nyt en enää muista.” Sit lähettiin skujaa Kirjalle vääntään hikitangoo.
Mut tää helvetin Hillmanni oli yks hiton jääskope ja mun klabbit frysas ittensä amputaatio kondikseen. Bungasin tän friidun häthätää Kirjalle ja suhasin himaan Tölikkään sulattaan mun klabbit ja vekslaan toiset blääkät. Ja sit ihan intona takas Kirjalle, ku S. P. J. Keinänen Eltsussa.
Teksti ja kuvat: Jaakko Koroma
