ELOKUINEN AAMU

Äiti dallaa elokuun alun aamuna lehmusten varjossa kolmen poikasensa kanssa puiden tahmaamaa Resiinakujaa. Eskari-ikäiset kaksoset – Marja ja Terttu – kirmailevat edessä. Tuttia imevä Ukko jokeltelee kirpparilta ostetussa kärryssään. Kesis on taittunut duunipäiviksi. Mollikka möllöttää alhaalla taivaalla. Vuokran saa kasaan taas työllä ja vaivalla. Pikavippi houkuttaa.
– Kersat varokaa noita fillareita! Katsokaa eteenne, ei ne kuitenkaan kilauta kelloa!

Puistoa reunustavalla, harmaalla betoniaidalla ei istu tänään hemmoja. Kukaan ei ole skulaamassa petankkia. Hän oli hinannut omankin Maukan täältä monesti himaan. Maukka sai fudut duunista. Sen elämä kapeutui ja apeutui. Se jätti faijan hommat kesken ja teki hänestä nuorena lesken. Laiha lohtu on lapsilisä, kun lapsilta puuttuu isä. Seurakunnan diakoni lohdutti sekä jeesasi paprusodassa ja snadin perhe-eläkkeen haussa. Kakrut kaipaavat iskäänsä. Jeesus ei ole jelpannut pamppareita vaihtamaan ja sapuskakassia kantamaan.

Remontoidun talon alakerrassa toimii kuvantekijän työhuone. Fönäreissä on tyrkyllä muidelien muotokuvia ja maalaus, jossa Helene Schjerfbeckin ”Toipilas” otti itsestään selfien. Toisella puolella katua fysioterapian ovikelloa ringaa kankea kubbe. Roskishuoneen edessä lojuu pöytä, pari tuolia, rispaantunut runkopatja ja putkitelkkari. Joku on muuttanut taas Malmille tai päässyt taivaaseen.

Invataksi purkaa pyörätuolilastiaan Pasilan toimintakeskukseen. Sen pihalla pihlajan punaiset marjatertut kypsyvät. Äiti vie lapset läheiseen päiväkotiin. Parkkeraa pojunsa rattaat valtavien bebemaasturien väliin. Poikaset saavat kohta tarhassa aamupuuroa. Hän suukottaa eteisessä Marjan, Tertun ja Ukon ja heilauttaa handuaan.
– Hyvää työpäivää äiskä!

Äiti kävelee leikkipuisto Hanhikin kuvetta myöten kohti Mäkelänkatua. Hiekkatie sembrojen alla on täynnä jyrsittyjä käpyjä ja niiden hajonneita siemenkotia. Hän sytyttää funtsaussätkän. Väliäkös sillä on, jos spaddu lyhentää tylsästä elämästä pätkän.
– Vittu, vaikka dokais kolme litraa novellea, ei tulis positiivisempi fiilis. Tänään safkataan himpessä eilistä tonnaripastaa ja huomenna pottua vikan myyntipäivän grillimakkaran kera.

Fulsa seiskan spora kiitää Mäkelänkadulla kohti Stadin keskustaa ja melkein tyhjä ykkönen sleppaa kohti Käpylää. Koulut eivät ole vielä alkaneet. Farkkumimmimutsi hyppää dösään Mäkelänrinteen pysäkillä ja painuu Paloheinään osapäiväduuniin marketin kassalle viivakoodia lukemaan ja asiakkaille hymyilemään. Tulevaisuus on lasten ja nuorten, he perivät vanhempiensa aseman ja kohtalon.

Teksti ja kuva:Matti Laitinen
8.8.2019

Kategoria(t): Arkisto. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *