Tehtiin vaiffin kanssa redu Suokkiin. Skujattiin metrolla (elämäni eka kerta) steissille ja tsöpattiin Burgerista hampparit ja lähettiin makkaratalon pysäkille venaamaan femman sporaa. Sporaa tuli ja meni, muttei femmaa. Vartti siinä varmaan stondattiin venttaamassa sityä femman sporaa ennen kuin alettiin tsiigaamaan spora-aikatauluja. Sieltähän se selvis: femmalla oli parin tunnin btreikki, kun svedubotskeja ei tullu siihen aikaan Skattalle. Hypättiin seiskaan ja skujattiin Aleksille, vanhan Sypin konttorin edestä lähettiin dallaamaan Suokin lautalle.
Kun oli kauppatorilta päästy japskien seasta lauttarantsuun niin: tää ei oo totta 105 metrin jono!! Ei muuta kun jonon päähän. Ja lämpöö oli varmaan lähelle 30 pykälää. Lautta tuli ja ihmeen nopeesti se jono lyheni. Vaiffi meni portista läpi ja minä gentlemannina annoin yhen gamlan leidin mennä ensin. Sit mun kohdalla se portti sanoikin klik. Vaiffi pääs lauttaan ja mä jäin rantsuun ruikuttaan. Mee vaan mä tuun seuraavalla.
No se seuraava lautta tulikin parinkymmnen minsan kuluttua. Jengi dallas lautasta ulos ja me venattiin, et se portti avataan, mut se lautan kippari ilmoittikin, et me lähetäänvasta puolen timman kuluttua, meillä kun on toi lakisääteinen safkis.
Eihän siinä mikään jeesannu kun venaa sitä seuraavaa lauttaa siinä 30 graadin helteessä. Puol timmaa meni ja portit öpnattiin. Mä starttasin ekana lauttaan, kun olin kerran ekana jonossa siinä portilla. Ei tullu ihan heti mieleen antaa tilaa kenellekään gamlalle leidille. Kletrasin ylätäkille, et siellä vois olla snadisti viileämpää. Sain valita mielestäni parhaan mestan.
Lautta lähti ja kuinka ollakaa ne prkleen libarien tsekkaajat ilmesty maisemaan. Mä kelasin et näinköhän mun libarin vaihtoaika on menny umpeen kun niissä venaamisissa oli menny aika paljon aikaa hukkaan. Kun mun vuoro tuli, niin mä stikkasin pokkana mun kortin sille tarkastajalle, sellanen kolmekymppinen nuori nainen. Se kiitti ja työns kortin takas mulle. Mä nuorennuin kymmenen vuotta, mut palasin takas, kun se sanoi et saaks mä nähdä sen libarin uudelleen. Mä froogasin et onks aika menny pitkäks? Joo se sanoi. Kuin paljon? Ei paljon mut vähän. En mä kirjota sulle sakkoja mut saat varotuksen. Mä nuorennuin taas kybän ja kiittelin sitä gimmaa ja toivottelin hyvää loppukesää. Ja jos joku vielä sanoo, et ne on kerberoksia, niin mä tirvasen sitä tauluun.
Stondailtiin sit Kustaanmiekan kaltseilla tsiigaamassa, kun yks nuoripari viritteli alakaltseilla piknik pöytää. Valkoinen pöytäliina, pikinik kori ja asianmukaiset eväät ja skumppapullo. Kuulin kun se kundi sano morsiamelle et tää on pintamesta kun svedubotski skujaa förbi. Se ei hiffannu, et se Kustaanmiekka tyhjenee kun buli botski ajaa ohi. Ja sen paatin sivuuttama voda on jossain muualla. Hösishän niille tuli, kun ne hiffas, et mitä se botski duunaa sille vodalle. Kyl ne pääs alta pois just ja just, mut piknikkieväät, kori ja skumppabotle kellu keskellä Kestaanmiekan salmea svedubotskin vanavedessä.
Olishan siinä voinu pahemmikin käydä.
Mun päivä oli pelastettu kun päästiin siitä 103 metrin jonosta viidenneks vikana lauttaan.
Teksti ja kuva: Heimo Rissanen